17. maaliskuuta 2016

Isyyden tunnustaminen neuvolassa

Lapsen isyydestä voi olla täysin varma vain, jos on naimisissa. Noh, tämä on tietenkin aika karrikoitu julistus, joskin se hauskuuttaa joka kerta kun työkaverini kanssa keskustelemme kummassakin perheessä etenevästä raskaudesta. Työkaverini on naimisissa vaimonsa kanssa, joten kukaan ei epäile hänen isyyttään vielä syntymättömän lapsen kohdalla. Meillä avoliitossa lapsia hankkivilla on hieman eri tilanne, ja kuten Papunkin kanssa, myös Sintin suhteen Tommin täytyy tunnustaa isyys viimeistään kun lapsi on syntynyt mikäli mielii lapsensa viralliseksi isäksi.

Papun kohdalla jouduimme odottamaan kunnes poika oli syntynyt, ennen kuin saimme varata ajan lastenvalvojalle. Heidän toimipisteensä sijaitsevat Tampereen keskustassa, jonne suuntasimmekin pojan ollessa parin viikon ikäinen laatimaan tarvittavat paperit kasaan. Nyt asiaa on hieman helpotettu ja isyyden tunnustaminen on siirretty neuvoloihin, joka todellakin ansaitsee kiitosta.

On merkittävästi helpompaa varata vajaan tunnin aika kahden aikuisen aikatauluista ja suunnata läheiseen neuvolaan allekirjoittamaan paperit, joissa isä tunnustaa syntymättömän lapsen omakseen, kuin seikkailla pienen vauvan (saati sitten myös tämän isomman sisaruksen) kanssa ympäri Tamperetta. Ja vaikka neuvolassakin edellytetään, että molemmilla vanhemmilla on isyyden tunnistamisen hetkellä henkilöllisyystodistukset mukana, on asiointi tutun neuvolatädin kanssa mukavampaa kuin kaupungin virkamiehen. Neuvolatkin hyötyvät, sillä pitkään jatkuneen pyytämisen jälkeen neuvolat on viimeinkin varusteltu myös kopiokoneilla. Meidän neuvolatätimme oli tähän erittäin tyytyväinen!


Mistä isyyden tunnustamisessa sitten on loppuviimein kyse?

Tunnustaminen Tampereen neuvoloissa on mahdollista niissä tilanteissa, joissa äiti ei ole avioliitossa ja hänellä on vakiintunut parisuhde ja/tai elää avoliitossa tulevan lapsen isän kanssa. Minua ainakin hieman huvitti, kun neuvolassa kysyttiin "oletko naimisissa". Olisihan se Tommin naama ollut varmaan näkemisen arvoinen jos olisinkin kiemurrellen todennut, että "no itse asiassa...". Mutta ei, en ole naimisissa. Vielä. Mitenkähän jos lapsen isä olisikin naimisissa jonkun toisen kanssa mutta eläisi avoliitossa lapsen äidin kanssa? Kai se silti pätisi... Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, tulee tunnustus tehdä syntymän jälkeen lastenvalvojalla kuten aikaisemminkin.

Joka tapauksessa. Suositeltu tunnustamisajankohta on raskauden puolivälin jälkeen, siinä vaiheessa kun keskenmenoriski on jo huomattavasti alkuraskautta pienempi. Meillä tunnustaminen tehtiin raskausviikolla 30+1 normaalin neuvolakäynnin yhteydessä. Yleensä käynnille varataan puoli tuntia ylimääräistä aikaa, mutta ei siinä kyllä hyvin kauaa mene. Tunnustuksella vahvistetaan lapsen ja isän välinen sukulaisuussuhde ja lapsi saa samanlaisen oikeudellisen aseman kuin avioliitossa syntyneet lapset. Tällöin lapselle tulee perintöoikeus isään ja isänpuolen sukuun, samoin kuin isällä vastavuoroisesti lapseensa. Lapsi saa oikeuden myös isän sukunimeen, joskin perheissä joissa on jo lapsi/lapsia sama sukunimi seuraa myös uudelle muksulle. Meilläkin Sintti saa automaattisesti siis Tommin sukunimen, sillä se nimi on annettu Papullekin.

Samaan aikaan isyyden tunnustamisen kanssa voidaan tehdä sopimus yhteishuollosta, muutoin äidistä tulee automaattisesti yksinhuoltaja. Sosiaalilautakunta vahvistaa yhteishuoltosopimuksen sen jälkeen kun maistraatti on vahvistanut isyyden. Tämä siis silloin, kun sopimus ei ole lapsen edun vastainen, mitä se sitten tarkoittakaan. Kaikki neuvolassa kirjoitetut paperit lähetetään lastenvalvojalle, jonka pöydällä ne sitten makaavat siihen asti kun lapsi on syntynyt. Ja vielä 30 päivää sen jälkeenkin.

Isällä on meinaan lapsen syntymän jälkeen kolmenkymmenen päivän ajan oikeus muuttaa mielensä isyyden suhteen. Tämä odotusaika on ehdoton eikä sitä voida missään olosuhteissa lyhentää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakaan meidän perheen tapauksessa Sintille on turha kuvitella antavansa nimeä ennen kuin on varmaa, ettei Tommi päätä perua osuuttaan asiassa. Mikäli isyyden tunnustusta ei peruuteta tai kiistetä tässä aikamääreessä, maistraatti tekee päätöksen isyyden vahvistamisesta ja ilmoittaa päätöksestään äidille, isälle ja lastenvalvojalle. 

Meillä kuitenkin asia on tällä erää hoidossa ja nyt vain saadaan odotella koska tämä kuopus suvaitsee saapua keskuuteemme. Jos seurailee veljensä meininkiä niin aikaa olisi se vajaa seitsemän viikkoa, mutta mieluumin toki pitäisin tyypin kohdussa vielä vaikka pari viikkoa päälle. Ainakaan tällä hetkellä ei ole sen kummempia vihjeitä orastavasta raskausmyrkytyksestä, mitä nyt paineet ovat vähän olleet koholla raskauden alkuvaiheen paineisiin verrattuna. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin loppuun asti ja vältyttäisiin siltä jännitykseltä, mitä Papun saapuminen aiheutti kesällä 2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!