27. maaliskuuta 2016

Haaskoo piässiäistä!

Niin täällä Itä-Suomessa käsittääkseni toivotetaan.

Kuten viime vuonnakin, suuntasimme pääsiäisen pyhiksi Tampereelta Itä-Suomeen Tommin kotikonnuille. Välimatka anoppilaan on sen verran pitkä, ettei matkaa viitsi aivan perusviikonloppuna tehdä, joten lomilla käydään herkemmin idässä kuin suunnataan esim. omille kotiseuduilleni Etelä-Pohjanmaalle. Tänäkin vuonna vaihtoehtona olisi ollut houkutteleva perhepääsiäinen minun vanhempieni kanssa mökillä Virroilla, mutta päätimme ottaa vielä yhden viikonloppuloman idässä ennen kuin autossa istuminen muuttuisi aivan liian tukalaksi minulle. Sintti painaa jo sen verran, että oleminen alkaa olla hieman hankalaa, etenkin pitkiä aikoja paikallaan.




Anoppini on erinomainen kokki ja saamme aina nauttia herkullisesta perusruoasta kun olemme kyläilemässä. Perus ei ehkä sinänsä oikein kuvaa aterioita kunnolla, sillä kovin usein pöydästä löytyy meille epätavallisia ruoka-aineita, kuten hirvenlihaa tai metsälintuja - joskus jopa kaniiniakin. Appiukko on innokas metsämies ja monesti meitä varten säästetäänkin herkkuja, jotka sulatetaan pakastimesta varta vasten vierailujamme silmällä pitäen. Monesti anoppi hemmottelee minua erikseen tekemällä suurta herkkuani kaalikääryleitä ja niitä saimme nauttia tänäkin pääsiäisenä. Minä kuitenkin mielelläni järjestän anopille vapaapäivän keittiössä ja laadin ainakin yhden ruokalajin, etenkin silloin kun on jokin "teema" jonka ympärille miettiä hieman erilaista murkinaa. Tällä kertaa tietenkin pääsiäinen tarjoili mahdollisuuden haastaa itsensä jälleen kerran lampaan kanssa ja viime vuoden onnistumisesta innostuneena päätin tänäkin vuonna yrittää määkijän kanssa keittiössä.

Tänä vuonna päätin kokeilla miten lampaan kare onnistuu. Se näyttää niin kovin tyylikkäältä ja valmistuskin lienee helppo homma, kun ainoa päänvaivaa tuottava osio on marinadi. Sen jälkeen liha vain paistetaan nopeasti pannulla ja siirretään uuniin kypsymään. Kareen seuraksi päätin tehdä aina yhtä hyvän ja helpon sienirisoton. Siihen olemme ihastuneet pari vuotta sitten ja risotto kuuluukin meidän viikonloppuherkkuihin, jota valmistamme usein. Pikkuhiljaa risotto alkaa hiipiä myös arkiruokaan, sillä se on melko simppeli mutta herkullinen ruoka jota pystyy varioimaan monen maun mukaan.




Lampaasta tuli aivan hyvän makuinen, mutta paistoaika meillä jäi hieman lyhyeksi. Sen vuoksi leikatut palat piti vielä paistaa pannulla ennen lautaselle nostamista, eikä pinta näyttänyt aivan yhtä herkulliselta mitä se olisi näyttänyt jos lihan olisi saanut suoraan uunista tarjolle. Ja vaikka kareen syöminen oli hieman työn takana, liha kun piti luonnollisestikin leikata luista irti, maku osui kohdalleen ja sopi hienosti tattirisoton kera nautittavaksi.

Pitkin pääsiäistä olemme nauttineet jälkiruokana suklaa-sitruskakkua, jonka pohjan tein jo Tampereella ennen viikonloppua. Koska tuntuu, etten oikein hanskaa vielä peruskakkujen tekemistä, myös tällä kertaa olin hieman pettynyt siihen miten pohja tuntui jäävän hieman kuivaksi kostutusyrityksistäni huolimatta. Halusin myös testata Fazerin sinisen suklaan leivontakäytössä, sillä olen pohtinut jo pitkään sopisiko se suklaakakkupohjien maustamiseen. Vastaus kysymykseeni on, että ei sovi. Kyllä suklaakakku vaatii tummemman suklaan, niin myös tässä kakussa. Mutta sitruunamoussesta tuli oikein hyvä, joten pienellä kehittelyllä varmaan tämäkin kakku hioutuu huippuunsa. Tai sitten tyydyn tekemään tuorejuustokakkuja, jotka onnistuvat lähes poikkeuksetta.





Pääsiäisviikonloppu on sujunut kaikin puolin rauhallisissa merkeissä. Minä olen vuoroin sotkenut anopin keittiön (jota anoppi ei anna edes siivota, hän kun kuulemma nauttii kun saa järjestellä itse) ja vuoroin maannut sohvalla mahani kanssa. Välillä olen noutanut jääkaapista tai kylmiöstä jotain herkullista ja epäterveellistä, sitten siirtynyt takaisin väijymään Papun puuhia sohvalta.

Ulkona olemme käyneet päivittäin, milloin riitelemässä siitä onko pulkassa kiva istua, milloin keinumassa läheisessä leikkipuistossa. Mummo on tietenkin paljon kivempaa seuraa kuin äiti, mutta se nyt on selvä juttu. Isovanhemmat ovat mittaamattoman arvokkaita lapselle, joten mielelläni annan Papun viettää laatuaikaa mummon ja ukin kanssa. Kaikin kaikkiaan olemme taas saaneet ihmetellä yhteistuumin miten kovin kehittynyt jätkä Papu jo on. Puhetta on ruvennut tulemaan aivan käsittämättömän paljon, kolmen sanan lauseita ja lähes poikkeuksetta sellaisessa muodossa, että sanoman ymmärtää kerrasta. Täysin puolueellisesti olemme sitä mieltä, että kyseessä on äärimmäisen älykäs lapsi.





Teimme myös Tommin kanssa kahden kesken reissun Joensuuhun, jossa kävimme pari kirpputoria katsastamassa ja kahvilla ystävämme luona. Joensuun keskusta jäi aikataulujen puitteissa käymättä tällä kertaa, mutta mukava oli vierailla vanhan kotikaupungin tutuilla kulmilla. Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa Joensuun kirppareista oman juttunsa, jos vaikka joku olisi kiinnostunut matkoillaan tutustumaan kaupungin romutarjontaan.

Kevät on saapunut myös itään ja räystäiltä valuu vesi auringon lämmittäessä katoilla olevia lumia. Papukin meinasi paahtua kun vanhan tavan mukaan laitoimme jätkän päikkäreille toppahaalarissa ja vielä makuupussin sisään. Pikkulinnut karjuu puissa ja asfaltti paistaa teillä. On ollut mukava viettää pidempi viikonloppu rauhoittuen ja löhöillen, hyvästä ruoasta nauttien. Toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava pääsiäinen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!