15. maaliskuuta 2016

Ei ole kirkossa kuulutettu

Eikä kuuluteta.

Meidän hääsuunnitelmia osaltaan ehkä helpottaa se, ettei meidän tarvitse ottaa huomioon kirkkojen varaustilanteita omia juhliamme suunniteltaessa. Emme Tommin kanssa kumpikaan kuulu kirkkoon, eikä Papuakaan ole mihinkään uskonnolliseen yhteisöön kastettu. Tommi on eronnut kirkosta jo varmaan vuosikymmen sitten ja itsekin puhuttuani asiasta pitkään saamatta mitään asian suhteen aikaiseksi tein lopulta eroilmoituksen eroakirkosta.fi -palvelun kautta siinä nelisen vuotta sitten.

Aikoinaan halusin pysyä kirkossa nimenomaan kirkkohäiden vuoksi. En koskaan kokenut olevani uskossa, joten henkinen pesäero kirkollisesta instituutiosta oli tehty jo vuosien saatossa. Kirkko rakennuksena, samoin kuin hautausmaat miljöönä ovat kuitenkin aina kiehtoneet, kirkollisesta historiasta nyt puhumattakaan. Vielä vajaa kymmenen vuotta takaperin maksoin kiltisti kirkollisveroa, jotta voisin joskus mennä naimisiin kotipaikkakuntani viehättävässä Törnävän kirkossa, samassa rakennuksessa, missä vanhempani aikoinaan olivat sanoneet toisilleen "tahdon". Kerran tuo kirkko on ollut jopa varattuna, mutta lusikoiden mennessä jakoon kirkkohäät tuli peruttua.

Törnävän kirkko. Kuva täältä.

Sen koommin en ole kirkkoa häähommiini ajatellut sotkea. Edelleen kirkot ovat kauniita paikkoja ja hautausmaissakin on oma tunnelmansa, ja eri puolilta Suomea löytyy monia kappeleita ja kirkkoja jotka viehättävät omalla rouheudellaan. Esimerkiksi Sastamalassa oleva Tyrvään Pyhän Olavin kivikirkko on komea, järven rannalla jykevästi seisova ilmestys jossa pyörähdimme jokunen kesä takaperin ihastelemassa maisemia. Vanhan Vaasan rauniokirkon jäänteet nekin ovat vaikuttava näky, samoin Pälkäneen rauniokirkko. Ajelen molempien ohi toisinaan ja voin vain todeta, että harmaakivestä rakennettu linnaketta muistuttava keskiaikainen arkkitehtuurin voimannäytös on komeaa katseltavaa.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Kuva täältä.
Pälkäneen rauniokirkko. Kuva täältä.
Vanhan Vaasan rauniot. Kuva täältä.

Mutta meille ei siis tule kirkollista vihkimistä. Luulen, että asia on herättänyt hieman harmitusta ainakin omassa lähipiirissäni. Ei niinkään sen vuoksi, ettei liitollemme tule Jumalan siunausta, vaan ehkä enemmänkin perinteen vuoksi. Ja tavallaan, olisihan se ollut kiva marssia avioliittoon samassa rakennuksessa kuin omat vanhempani. Mutta ei niin kivaa, ettäkö haluaisin kirkollista vihkimistä omalle kohdalleni. En usko kirkon edustamaan instituutioon joten olisi mielestäni omituista suorittaa vihkivaloja rakennuksessa, jonka peruspilariin ei usko. Samaten en anna henkilökohtaisesti arvoa kirkolliselle siunaamiselle, joten en näe mitään syytä sellaiselle omissa juhlissani.

Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä on omaan elämääni liittyvät näkemykset enkä missään nimessä väheksy kirkollista vihkimistä yleisesti ottaen. Kukin tyylillään.

No, koska me emme siis halua kirkollista vihkimistä, aiomme suorittaa siviilivihkimisen. Yleisimmin tämä tapahtuu maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikaan, jolloin notaari, henkikirjoittaja tai maistraatin päällikkö voi suorittaa vihkimisen. Ehtona on, että avioliiton esteet on tutkittu ja vihittävällä parilla on esittää asiasta todistus. Vihkitilaisuudessa tulee myös esittää minkä sukunimen vihittävät osapuolet tulevat ottamaan ja todistettava henkilöllisyytensä jollain pätevällä henkilöllisyystodistuksella. Paikalla tulee olla kaksi todistajaa jotka vihittävä pari voi tuoda mukanaan, tai todistajina voidaan käyttää maistraatin tai käräjäoikeuden henkilökuntaa.

Me haluaisimme kuitenkin, että maistraatin edustaja tulisi juhlapaikallemme hääpäivänämme suorittamaan vihkimisen. Se on täysin mahdollista, joskaan notaarilla ei ole mitään pakottavaa velvoitetta lupautua vihkitilaisuuksiin muina kuin virka-aikoina. Käsittääkseni käytännöt vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti, tosin olen antanut itseni ymmärtää, että useimmiten notaarit pyrkivät vastaamaan vihkiparien toiveisiin ja suorittavat mielellään siviilivihkimisiä myös virka-aikojen ulkopuolella. Tällöin maksetaan notaarille 200 euron palkkio sekä matkakulut päälle. Mikäli vihkiminen tapahtuu jomman kumman kotikunnassa, maksavat matkakulut enimmillään 100 euroa (tai näin ainakin väittävät Minilex-verkkosivut). 

Itse olen ollut jo nyt yhteydessä Sisä-Suomen maistraattiin ja kysellyt alustavasti notaaria suorittamaan vihkimisemme elokuussa 2017. Sainkin todella nopeasti yhteystiedot tällä hetkellä toimiville notaareille, joista toiseen olin jo yhteydessä kysellen millaisella aikataululla tulisi asian tiimoilta olla yhteyksissä. Erittäin ystävällinen notaari vastasikin, että ensi keväänä on hyvä varata omaa juhlapäivää maistraatista ja mikäli hän itse olisi vihkijänä, hänelle kyllä sopii muutkin kuin virka-aikaan tapahtuvat vihkimiset.

Siviilivihkimisen kaava on sinällään melko lyhyt ja suoraan sanottuna persoonaton, mutta kuulemma vihkiparien kanssa on yleensä tavattu pari viikkoa ennen vihkimistä ja keskusteltu vihkikaavan sisällöstä. Tuolloin on varmaan hyvä käydä hieman läpi vihittävän parin yhteistä taivalta ja persoonallisuuksia, jotta itse vihkitilaisuus olisi jotain muuta kuin pelkkää tahtomista. Itse siis ainakin olen oikein hyvillä mielin tässä vaiheessa vihkitoimituksen suhteen ja luulen, että saamme päivästämme piirun verran juhlavamman suorittamalla vihkimisen juhlapaikkamme välittömässä läheisyydessä. Onhan se mukavaa, että perheemme ja ystävämme saavat osallistua siihen hetkeen jos kun sanomme toisillemme "tahdon".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!