10. helmikuuta 2016

Raskaus on edennyt rasitukseen asti

Glukoosikoe eli sokerirasitus tehdään, jotta mahdollinen raskausdiabetes todettaisiin ajoissa. Tämä kahden tunnin sokerirasituskoe tehdään (ainakin Tampereella) lähes kaikille raskaana oleville noin raskausviikoilla 24-28. Mikäli odottajalla on korkea raskausdiabeteksen sairastumisriski tehdään koe jo alkuraskaudessa ja uusitaan myöhemmin mikäli testin tulos on normaali. Raskausdiabeteksen riskiä lisäävät tekijät ovat mm. äidin suuri painoindeksi, aiemmin sairastettu raskausdiabetes, tyypin 2 diabetes lähisuvussa sekä sokerin ilmeneminen virtsassa raskauden alussa.

Sokerirasitus se oli siis minullakin edessä tässäkin raskaudessa, joten paastosin kuuliaisesti 12 tuntia ja raahauduin tänään aamuseitsemältä keskustaan laboratorioon. Ystävällinen hoitaja otti verinäytteen jonka jälkeen sain ihastuttavan, väkevän mutta väljähtäneen sitruunalimsan makuisen sokeriliuoksen juotavakseni, ja sitten ei muuta kuin odottamaan. Viime kerrasta viisastuneena olin tajunnut ottaa iPadin mukaan odotustilaan, joten ensimmäinen tunti sujui mainiosti Netflixiä katsoessa. 

Toisen verinäytteen jälkeen aika meinasi käydä jo pitkäksi etenkin, kun kännykästä jakamani nettiyhteys uhkasi ylittää laitteeni datakaton, mutta selvisin kuin selvisinkin kolmanteen näytteeseen ja pääsin labrasta pyörtymättä aloittamaan työpäivääni. Vaikka tunnin välein otettavat verikokeet eivät ole mikään ylitsepääsemätön juttu en voinut olla pohtimatta sitä, kuinka pöljää on paastota raskaana ollessa 12 tuntia, istua piikitettävänä, juoda ätläkkää siirappia aamupalaksi ja sitten istua pönöttää paikallaan ja toivoa, ettei kupsahda odotushuoneen penkiltä lattialle ennen aikojaan. 

Sintti ei myöskään arvostanut meikäläisen paastoa vaan pahoinpiteli minua sisäisesti minkä ennätti koko sen ajan mitä olin jalkeilla heräämisen ja viimein kymmeneltä nauttimani aamupalan välillä. Kyllä taas oli erityisen hienoa ja etenkin hehkeää olla odottava äiti. Ehkä oloa olisi tietenkin voinut tasata vaikkapa nauttimalla illan viimeiseksi ateriaksi jotain tasapainoisempaa kuin laskiaispullaa, mutta eihän se tietenkään eilen mieleen tullut.

No jaa. Onhan se silti hyvä, että näitä asioita valvotaan ja neuvolat ohjaavat testeihin, joiden tuloksilla voidaan ehkäistä vakavampia seurauksia. Sääliksi silti käy heitä, jotka rasituksessa joutuvat käymään useammin kuin kerran raskauden aikana. Onneksi omalla kohdalla tämä (toivottavasti) oli viimeinen kerta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!