26. helmikuuta 2016

Paska mutsi -fiilis

Noh, olisihan se pitänyt arvata ettei tästä lapsen sairastamisesta ihan kahdella päivällä pääse. Eilen Tommi haki hoidosta itkuisen ja väsyneen pojan ja sai kotiintuomisena vielä moitteet hoitotädiltä joka totesi heti ovella, ettei kyseessä todellakaan ole hoitokuntoinen poika.

Minä tulin kotiin töistä kuullakseni heti ulko-ovella väsynyttä itkua, ja itkuhan siinä tuli itselläkin.

Nopeasti ne tilanteet voivat muuttua. Keskiviikkona Papulla ei ollut lämpöä ollenkaan ja poika oli perin pirteä, joskin yskä ja vuotava nenä vaivasivat päivän mittaan eikä ruoka oikein meinannut maistua. Jonkin verran Papu myös temppuili tavallista enemmän, kieltäytyi suorittamasta muuten mieluisia rutiineita ja osoitti mieltään kun jokin ei mennyt kuten hän halusi. Tommin pakatessa tavaroita eteiseen viedäkseen myytävää tavaraa kirpputorille Papu kulki isänsä perässä ja vältteli äitiään, joka yritti maanitella milloin sylittelemään, milloin lukemaan, milloin katsomaan Pikku Kakkosta (kyllä, television katselu näemmä jatkuu).

Oli todella kurja olo. Sen lisäksi, että tunsin tehneeni kamalan virheen laittaessani lapseni sairaana hoitoon otin hieman raskaasti sen, ettei Papu oikein halunnut hakea minusta lohtua vaikka olo olikin aivan selvästi perin kurja. Podin todella huonoa omaatuntoa siitä, että halusin palata töihin jo loppuviikoksi.

Erityisesti olin myös hämmentynyt. Kävimme keskiviikkona Papun puolentoista ikävuoden lääkärissä, jossa lastenlääkäri kysyttäessä totesi lapsen olevan hänen mukaansa aivan kelvollinen hoitoon seuraavana päivänä. "En näe mitään syytä miksei tätä lasta voisi laittaa huomenna normaalisti hoitoon", hän sanoi. Sen lisäksi yksi täysin kuumeeton päivä oli vietetty ja perusolemukseltaan poika vaikutti vuotavaa nenää ja yskää lukuunottamatta terveeltä. Yökin meni melko hyvin eikä Papu herännyt itkemään kuin muistaakseni kerran, joka on meillä aivan normaalia. Aamulla Papu vaikutti reippaalta ja hyvinvoivalta.

Kun sain pahimman pahan mielen ohi totesin, että kyllä perhepäivähoitajammekin on pienen virheen tehnyt. Sinänsä moitteet olivat varmasti ihan paikallaan, mutta minkähän vuoksi hän ei tarttunut puhelimeen ja soittanut kesken päivän jommalle kummalle meistä vanhemmista ja pyytänyt hakemaan lapsen, jos hän kerran oli selkeästi jo aamupäivällä kipeän oloinen? Samaa pohdimme jo maanantaina kun Papulle nousi hoitopäivän aikana kuume. Olen monesti kuullut hänen sanoneen, että jokin hoitolapsista oli haettu kesken päivän pois lämmön noustua - miksei samaa toimintaperiaatessa noudatettu siis meidän suhteen myös?

Täytyy kuitenkin todeta, että vaikka emme ole tähän menettelyyn lainkaan tyytyväisiä, perhepäivähoitajamme on kaikin puolin ihana ja luotettava ihminen jolle Papu menee mielellään. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä hänen tarjoamaansa hoitoon, mutta ehkäpä tällaiset sairastumistapaukset täytyy ottaa hiihtoloman jälkeen puheeksi. Kummankaan meidän, minun tai Tommin työ ei ole niin tärkeä etteikö päivää voisi jättää kesken ja hakea lapsen kotiin sairastamaan.

Ei se sairastaminen mitään mukavaa puuhaa ole.

Eilen Papu menikin sitten todella väsyneenä jo ennen seitsemää unille ja nukkui melko hyvin koko yön. Kahden maissa kävin laittamassa kadonneen tutin takaisin suuhun ja sen jälkeen poika nukkui puoli kahdeksaan asti ilman sen kummempia heräämisiä. Tänäänkään ei ruoka ole niin kovin hyvin maistunut, mutta Tommin kaupasta tuoma mansikkamehukeitto on uponnut melko hyvin. Lisäksi Papu suostui syömään pienen määrän päärynäsosetta ja maistamaan pari lusikallista vispipuuroa. Veikkaan, että pojan kurkku on sen verran kipeä, ettei mikään vähänkään kiinteä tunnu mukavalta nieltynä. Lounaaksi meni melkein purkillinen Hipp-merkin perunaporkkanasosetta, kunhan vain harhautin jatkuvaa ei-sanan toistelua kertaamalla edellisen päivän tapahtumia.

Rutiinit kärsivät kyllä heti kun lapsi sairastaa. Unohdimme pestä aamulla hampaat, olemme syöneet tavoista poiketen koko aamupäivän vähän, Papu on saanut hörppiä mehukeittoa nokkamukista olohuoneessa, ja piirretyt ovat pyörineet aamusta lähtien. Tänään olemme jo siirtyneet Myyrästä Kössi Kenguruun. Lounaan jälkeen unohdin antaa Papulle xylitolipastillin (ja ihme kyllä jätkä unohti myös vaatia sitä, joka on perin merkillistä) ja päiväunille poika meni noin tunnin etuajassa normaalista.

Paska mutsi. Mutta minkäs teet. Ensi viikolla hiihtolomasta johtuen hoitopaikka on tauolla, joten Papun isovanhemmat tulevat Itä-Suomesta katsomaan poikaa viikoksi. Luulenpa siis, että rutiinit kärsivät enemmän tai vähemmän vielä silloinkin, oltiinpa sitä terveitä tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!