3. helmikuuta 2016

Jotain sinistä, jotain lainattua, jotain missä on helma?

Hääpuvun etsiminen tässä vaiheessa on mielestäni lähtökohtaisesti jo hieman turhaa, sillä häihin on kuitenkin aikaa vielä se puolitoista vuotta. Nettikirppikset pursuavat näitä "uutena ostettu, muutinkin mieleni" -pukuja, joiden ostohinnasta yritetään saada edes kolmannes kasaan kun uusi, hienompi, parempi ja kaikin puolin täydellisempi onkin tullut vastaan. Olen järkeillyt asian niin, että mitä lähempänä itse tapahtumaa mekon hankkii, sitä vaikeampi on ennättää muuttaa mieltään ja löytää se vielä täydellisempi puku.

Todellisuudessahan en ole suunnannut vielä pukuliikkeisiin koska olen raskaana. Eipä kannata tällä mahalla, ei tämän kanssa mihinkään mahdu! Enkä kyllä aio olla tätä nykyistä kokoani hääpäivänäni, joten turhaanpa sitä lähtee sovittelemaan liian suuria mekkoja, kun kuitenkin niitä ihania kolttuja on rekit pullollaan.

Kuva vasemmalla täältä ja kuva oikealla täältä. Molemmat Tiffany Rosen äitiyshäämekkoja. Kieltämättä tosi kivoja vaihtoehtoja löytyy myös odottaville morsiamille!

Lisäksi toivon todellakin, että löytäisin hääpukuni käytettynä. Korkeintaan harkitsen vuokraavani uuden puvun, mikäli vuokrahinta on jotenkin sopusuhtainen. Tajuan sen tunteen joka ikiomasta, täydellisesti istuvaksi muokatusta uudesta puvusta syntyy, mutta oma järkeni ei silti taivu ymmärtämään miten kukaan malttaa laittaa satoja, jopa tuhansia euroja pukuun, jota käyttää kerran päällään. Juu, kyllähän sen saa myytyäkin, mutta jälleen kerran en usko, että "kertakäyttöinen" puku on sen arvoinen. Tämä tosin on täysin morsiamesta ja hääparista kiinni, jokainenhan sijoittaa unelmiensa päivään juurikin sen verran kuin haluaa! En siis arvostele. Sen lisäksi monet tekevät erinomaisia uusien pukujen löytöjä esimerkiksi morsiusliikkeiden alennusmyynneistä ja häätapahtumista, enkä tosiaan hämmästele lainkaan jos joku laittaa 400 euroa uuteen pukuun, etenkin, kun vuokrasummat saattavat hyvinkin huidella siellä 500 euron tienoilla. Sen 400 euron verran sitä melkein saa käytetystäkin maksaa.

No, siitäkin huolimatta ettei minulla ole omasta mielestäni asiaa morsiuspukuliikkeisiin vielä ainakaan vuoteen, en tietenkään ole voinut vastustaa kiusausta tutustua netin kautta tarjontaan. Jestas, että löytyykö sitä vaihtoehtoja! Koska olen todella epäammattimainen mekkoihminen, eli pukeudun johonkin muuhun kuin housuihin aivan järkyttävän harvoin (sillä jokuhan saattaisi erehtyä luulemaan tytöksi), olen onnellisen tietämätön kaikista termeistä joita mekkoihin liitetään. A-linjainen, sweetheart, laskettu vyötärö, tylli... Täh?

Jonkinlainen visio haluamastani mekosta on, joskin olen täysin valmistautunut henkisesti siihen, että visio romuttuu viimeistään sitten kun sinne morsiuspukuliikkeeseen ensimmäisen kerran astuu. Puvut näyttävät niin kovin erilaisilta erilaisten ihmisten päällä, että netistä bongattuihin kuviin on turha luottaa. Mutta saahan sitä vähän etsiä inspiraatiota?

Vaikka merenneito-malli on tuntunut itselle tosi vieraalta, olen havainnut viehättyväni ns. puolimerenneitomalleista, eli juurikin niistä "lasketulla vyötäröllä" olevista puvuista. Saahan sitä helmaa löytyä kun kerran häämekosta on kyse, ja koska itse en ole mikään kovin yksiulotteinen kropaltani, laskettu vyötärö voisi hyvinkin korostaa muotojani.

Kuva vasemmalla täältä ja kuva oikealla täältä. Molemmat Davids Bridalin sivuilta.

Ainut ongelma tällaisen mallin kanssa on käsittääkseni sen mukavuus hääpäivän aikana. Kyllähän se päällä varmasti aivan hyvin seisoo, mutta mitenkäs sitten se istuminen, tanssiminen... liikkuminen? Kerran hääpukuja sovittaneena muistelisin, että juuri tämä laskeutuva vyötärö tuntui eniten omalta, mutta jännä nähdä tuntuuko se vieläkin siltä. (Jännä on myös nähdä löydänkö vyötäröni uudelleen siihen mennessä, kun hääpukuja joskus lähtee sovittamaan.) Malli on kuitenkin jäänyt selvästikin kummittelemaan, sillä hetken olin jo aikeissa sopia vastaavantyylisestä puvusta kauppoja Facebookin hääkirppiksellä, kunnes tulin tajuihini ja totesin, ettei asialla nyt aivan oikeasti niin kiire ole.

Sydänpääntie, joka mielestäni kuulostaa järjettömän kaamialta sanalta, on herättänyt vahvaa epäintoa hääpukuja katsellessani. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä on nyt käsittääkseni se amerikkalaisissa häähullujen hääpukuhommeli -sarjoissa monesti mainittu "sweetheart" -mallinen kaula-aukko, eikö? Ohjelmia sen verran vilkaisseena olen todennut, ettei tämä ole todellakaan povekkaan morsiamen valinta, ellei sitten halua pelätä henkensä edestä koko päivän, että varustus karkaa juhlaväen ihasteltavaksi. Mutta jälleen kerran olen huomannut, että hääjärjestelyt aiheuttavat lähes raskauteen verrattavia hormonaalisia epätasapainotiloja. Olen siis ruvennut pitämään mallista. Eikä se näyttäisi olevan lainkaan pöllömpi malli edes povekkaammalla morsiamella! Mitä täällä oikein tapahtuu?

Kuva vasemmalla täältä ja kuva oikealla täältä. Molemmat Davids Bridalin sivuilta.

No jaa. Helman pituus on kuitenkin ehkä suurin kysymysmerkki tässä mekkoasiassa. Koska tulen omistamaan en pelkästään yhdet vaan (toivottavasti) kahdet päheet hääkengät, olisi surullista peittää ne koko päiväksi runsaan helman alle. Siksi olenkin pohtinut eri vaihtoehtoja mekon pituudelle. Ensin ajattelin, että paras vaihtoehto olisi takaa pitkä ja edestä lyhyt malli. Niinkuin näin:

Kuva täältä

Sitten kävelin peilin ohi ja palasin takaisin todellisuuteen. Jos omistaisin kahden metrin jalat niin ehkä, mutta koska tämän persjalkaisuuden lisäksi en juurikaan ole tottunut käyttämään jotain-muuta-kuin-housuja, voisi minihameeseen vivahtava helma tuottaa lievää ahdistusta, oli sitten Päivä Prinsessana tai ei.

Toisaalta epäsymmetrisiä helmoja on toki erilaisiakin, enkä kokisi lainkaan mahdottomaksi vilautella kenkiäni esimerkiksi tällaisen veikeän halkion takaa:

Kuvat täältä
Kuva täältä

Tällaisessa helmassa voisi siis olla jo jotain ideaa. Mutta suoraan sanottuna olen ruvennut kallistumaan enemmän tai vähemmän lyhyen helman puolelle. Tea-length -mittainen eli (mallista riippuen) polven ja säären väliin asettuva helmamitta on ruvennut tuntumaan käytännölliseltä ja ehkä hieman rokimmalta vaihtoehdolta. Vaikka monet mallistojen tämän mittaluokan puvuista ovatkin hillittyjä ja kauniita 50-luvun tyyliä mukailevia mekkoja, asusteilla ilmeen saa muutettua tähän päivään ja hieman vaihtoehtoiseen lookiin sopivaksi. Tällä hetkellä olen ehkä eniten ihastunut True Bride:n uutuusmallistoon ja sen lyhyisiin hääpukuihin, erityisesti tähän Bonnie -nimiseen malliin:

Kuvat täältä
Hihat eivät ole ihan oma juttuni, mutta puvun mitta, siinä käytetty pitsi ja etenkin puvun selkä ovat todella kauniit. Selkä onkin viimeinen varsinainen murheenkryyni omassa pukumetsästyksessäni. En nimittäin ole aivan vakuuttunut, että haluan täysin avointa selkää, sillä omistan lapaluideni välissä tatuoinnin, johon en ole ollut vuosikausiin tyytyväinen. Vaihtoehdot sen peittämiselle ovat kesähäitä ajatellen joko puvussa oleva osio jonka alle tatuointi jää, tai tatuoinnin meikkaaminen piiloon. Hieman olen leikitellyt myös ajatuksella, että otattaisin kuvion päälle uuden tatuoinnin, mutta sitä päätöstä en ole saanut vielä tehtyä. Koska pidän kylläkin erilaisista pitsipaidoista, en näkisi pitsipukua mahdottomana ratkaisuna ongelmaani. Haluaisin kuitenkin niin edestä kuin selästäkin mahdollisimman avaran puvun joka paljastaisi solisluut, olkapäät ja hartiat, joten alan tajuta, että pyydän puvulta aika mahdottomia. Täydellinen selkä tuli tässä Ella Rosan puvussa vastaan, joskaan muuten puku ei sitten ole sitä, mitä haen.

Kuva täältä

Että näillä eväillä pitäisi joskus sitten suunnata piinaamaan hääpukuliikkeiden myyjiä. Onneksi sen aika ei ole vielä noin vuoteen, mutta mitä ihmettä minä teen kaikella tällä ajalla jonka käytän äärimmäisen järkevästi käytettyjä ja edullisia pukuja metsästäen?

6 kommenttia:

  1. Mä olin myös raskaana kun alettiin suunnittelemaan meidän häitä. Omaa pukuani ostopäätös mielessä pääsin sovittamaan siinä vaiheessa kun tyttö oli jo syntynyt ja 3-4 kuukauden ikäinen. ("Fiksuna" tajusin kokeilla pukua vielä noin kuukautta ennen häitä. Hups- kun siinä olikin silloin jo 15cm liikaa ympärysmitaltaan. Onneksi ompelimo pelasti pikaisella korjausaikataulullaan!) Itse halusin myös pukuni käytettynä ja lopulta löysin sen muistaakseni naimisiin.infon kautta hääkirppikseltä. Mun pukuni olisi uutena maksanut omalle budjetille ihan liikaa, joten siksikin halusin käytetyn puvun. Minulta puku jatkoi vielä seuraavalle omistajalle, joten tähän mennessä mekko on tiedettävästi juhlinut jo ainakin kolmet häät mistä itse olen iloinen. Ymmärrän tottakai heitäkin, jotka haluavat ostaa puvun uutena mutta itselleni käytetty oli lopulta aika selkeäkin valinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vakavasti yrittänyt asennoitua siihen, että mekkoja kannattaa ruveta sovittelemaan vasta joskus ensi keväänä näihin aikoihin, kun lapsi on sitten jo melkein vuoden ikäinen. Eli on ollut hyvää aikaa jo terveellisesti pudottaa raskausaikana (ja miksei muutenkin) kertyneitä kiloja. Nettikirppikset ovat kovassa syynäyksessä mekon löytymisen suhteen jo nyt, mutta melkein pitäisi todentaa mikä malli omalle vartalolle todella sopii ennen kuin lähtee tekemään ostopäätöstä. Tosin tuntuu tympeältä kiertää hääpukuliikkeissä vain "katsomassa ja sovittamassa", eli toivotaan josko vaikka jostain liikkeestä tulisi käytettynä se täydellinen puku joskus vastaan!

      Poista
    2. Tuo on todella hyvä suunnitelma, kun mekon hankintaan tilanteessasi kuitenkin hyvin on aikaa :). Kyllä mäkin suosittelen mallitestausta liikkeessä, itsekin kävin parissakin myymälässä kokeilemassa erilaisia vaihtoehtoja ja ainakin tällaiselle ihmiselle joka ei yhtään hahmota mitä päälle kannattaisi laittaa siitä oli paljon apua! Enkä lähtökohtaisesti mennyt testaamaan ajatuksella "katson teiltä ja ostan muualta" vaan ajattelin kyllä vakaasti, että jos unelmien puvun liikkeestä löydän niin sen voin ostaa. En vaan koskaan löytänyt. Onnea ennakkosuunnitteluun ja varsinaiseen etsintään, kyllä se unelmien täyttymys varmasti vielä tavalla tai toisella löytyy!

      Poista
    3. Kiitos! :) Kyllä mäkin oon vakuuttunut, että jonkin koltun päälleni onnistun valitsemaan tässä puolentoista vuoden aikana. Prosessihan on hassunhauska itsessään, kun normaaleissa tiloissa välttelen muiden kuin lahkeellisten vaatteiden käyttöä! :D

      Poista
  2. Musta toi toisiks viimeinen mekko olis aiva mahtava, ja sopis sulle varmaan ihan täydellisesti! Tuo lyhyt siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi nätti. :) Pitäis varmaan selvitellä onko merkillä jälleenmyyjää Suomessa.

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!