15. helmikuuta 2016

"Haiskahtaa fine diningilta"

Näin totesi ystävämme kun kerroimme missä olimme olleet syömässä ennen Eva&Manu:n keikkaa viime perjantaina. Ja sitä se kyllä olikin, varsinaista fine diningia. Nimittäin treffi-iltamme ravintolakokemuksemme.

Koska sain Tommilta joululahjaksi Tampereen Työväen Teatterin lahjakortin lisäksi myös Aleksi Ravintoloiden lahjakortin halusin hyödyntää lahjan treffi-iltanamme ennen Eva&Manu:n keikkaa perjantaina. En ollut vielä ennättänyt tutustua Aleksi Ravintoloiden vaihtoehtoihin, mutta kärkkyessäni ilmaista kahvia Tampereen Häämessuilla kyseisen palveluntarjoajan ständillä kiinnostuin kovasti Tiiliholvista. Tommi innostui Tiiliholvista heti sitä ehdotettuani, sillä eräs hänen työkaverinsa oli suositellut paikan vaihtuvaa yllätysmenua joka oli viinipaketteineen ollut kuulemma kertakaikkisen erinomainen makuelämys. Teinkin siis pöytävarauksen Tiiliholviin häämessuilla suoraan ja perjantaina sitten suuntasimme Tampereen ydinkeskustassa, Yo-talon kellarissa toimivaan raflaan.

Erittäin ystävällinen nuori tarjoilija osoitti meille muutaman vapaan pöydän joista saimme valita itsellemme mieluisimman, jonka jälkeen saimme pöytään alkumaljana (minulle alkoholitonta ja Tommille ihan alkoholillista) kuohuviiniä. Olin jo pöytävarauksen yhteydessä ilmoittanut, että ottaisimme molemmille keittiön yllätysmenun, jonka täydensimme Tommin kohdalla myös viinipaketilla.




Paikkana Tiiliholvi on oikein viehättävä. Ravintola toimii entisen pankin holviosissa, joten seinät ja katto ovat nimensä mukaisesti tiilestä muurattuja. Pehmeillä valoilla, onnistuneilla huonekaluvalinnoilla sekä laadukkailla astioilla varustettu ravintola huokuu lämpöä ja arvokkuutta. (Tommi olikin jo korvaamassa vitriinistämme löytyviä Iittalan Essence-laseja Tiiliholvin laseilla, kuten yllä näkyvä kuohuviinilasi. Mikähän lie olisi merkki? Kieltämättä varsin kaunis muotoilu.) Henkilökunnan ystävällisyys ja asiantuntemus on erittäin miellyttävä lisä etenkin nykyaikana, jolloin tuntuu olevan jo paljon jos saa oikean ruoka-annoksen pöytään. Meidänkin pääasiallinen tarjoilijamme (pöytäämme tarjoili koko illan aikana kokonaiset kolme eri tarjoilijaa) kertoi auliisti rakennuksen historiasta siitä kysyessämme. Olikin huvittavaa kuulla, että rakennuksessa toimineen pankin johtaja oli 1900-luvun alussa kavaltanut holvin rahat ja istunut muutaman vuoden asiasta vankilassa, kunnes oli hyvän käytöksensä vuoksi vapautunut istuttuaan tuomiostaan vain pienen osan. Kavallettuja rahoja, joiden summa nykyrahassa mitattuna oli noin 20 miljoonaa euroa, ei koskaan löydetty.

Koska ruokamme oli tosiaan keittiön yllätysmenu, emme luonnollisestikaan osanneet ollenkaan odottaa mitä eteemme saisimme. Olimme todella positiivisesti yllättyneitä kun huomasimme, että menu osoittautui kalapainotteiseksi! Aivan liian usein sitä tilaa vain pihvin, etenkin kun usein ravintoloiden kalavalikoimassa tuntuu olevan vain lohta.

Ensimmäiseksi saimme eteemme keittiön tervehdyksen, joka oli annoslusikalle aseteltu "kiinteä" versio ranskalaisesta kalakeitosta, bouillabassesta. Suupala oli täynnä eri makuja jotka sulautuivat hienoksi kokonaisuudeksi. Keittiön tervehdystä seurasi alkuruoka joka ilahduttavasti osoittautui madekeitoksi. Keiton eri komponentit made, vihannekset, kaviaarivoi ja palsternakka-vaniljapyree oli aseteltu lautaselle ja tarjoilija kaatoi kalaliemen annoksiin vasta pöydässä. Tommi ei ollut maistanut madekeittoa aikaisemmin ja olimme juuri jokin aika sitten puhuneet asiasta, nyt olikin kiva saada asteen verran parempaa kalakeittoa pöytään. Oli kyllä made vallan erinomaisesti lautasella ja maut osuivat kohdilleen juuri eikä melkein. Tommille kaadettu ranskalainen valkoviini (Cave de Turckheim Pinot Gris Reserve 2014) täydensi kokonaisuuden hienosti. (Maistoin nimittäin jokaista viiniä itsekin pienen suullisen.)





Alkukeiton jälkeen vuorossa oli ankanrintaa, palsternakkapyrettä ja latva-artisokkaa lakritsakastikkeella. Olemme tehneet itse ankanrintaa muutamaan otteeseen kotona ja totesimme, että sekä omamme että Tiiliholvin ankka maistui melko samalta - hyvältä. Mutta jos ankka itsessään ei ollut ravintolassa mitenkään tajunnan räjäyttävää keittiön ammattitaito nousi esiin muissa annoksen osissa. Palsternakkapyre oli herkullista ja hennon lakritsainen kastike sitoi elementit hienosti yhteen. Tommille kaadettu uusiseelantilainen punaviini (Villa Maria Private Bin Organic Merlot 2013) oli täyteläistä ja herukkaista ja sopi ankan kanssa vallan mainiosti.



Pääruokana pöytään tuotiin jälleen kalaa, tällä kertaa turskaa ja piparjuuri-siikarullaa. Kalat oli aseteltu sitruunarisoton päälle ja annos oli koristeltu sahramipyreellä ja fenkolilla. Emme kumpikaan syttyneet erityisemmin turskasta, sillä kala itsessään oli aika kuivaa joskin hyvän makuista. Sen sijaan piparjuuri-siikarulla oli oikein maukas eikä piparjuuri noussut lainkaan hallitsevaksi, kuten aluksi pelkäsin. Sitruunarisotto oli suorastaan taivaallista ja fenkoli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa. En ole aikaisemmin ymmärtänyt miksi sahrami on niin kovin arvostettu mauste, enkä tämänkään perusteella osaa sitä sen paremmaksi arvottaa, mutta jälleen kerran annos toimi kokonaisuudessaan mainiosti. Tommin lasiin ilmestynyt uusiseelantilainen valkoviini (Sauvignon Blanc Te Muna Road Vineyard 2013) kuvailtiin jotakuinkin hankalaksi alkututtavuudeksi mutta toimivaksi kumppaniksi kalan kanssa, joskin haastavaksi seurusteluviiniksi. Tommi totesi, että oli parasta valkkaria mitä oli ikinä juonut. Pisteet siis siitä.




On hämmentävää miten a la carte -annoksien kohdalla aina ajattelee, ettei näistä vaan voi tulla täyteen. Pääruoan kohdalla olimme kuitenkin jo hieman huolissamme siitä, miten saisimme nautittua vielä yhden ruokalajin ennen kuin voisimme pyöriä paikalta. Jälkiruoka kuitenkin ilmestyi eteemme ja näytti perin nätiltä. Lautaselle oli aseteltu pistaarirockyroad-suklaata, pistaasijäätelöä ja passionhedelmästä valmistettua pyrettä tai hilloketta tai... tahnaa, sekä pieni suloinen sokerimunkki. Etenkin pistaasijäätelö sekä kirpakka passionjuttu olivat oikein herkullisia, mutta emme kumpikaan hirveästi syttyneet suklaasta tai sen kummemmin jälkiruuasta kokonaisuutenakaan. Itse olin hieman sitä mieltä, että vaikka kyseessä olikin hyvältä maistuva jäätelö, jokin hieman neutraalimpi maku (vaikka hieman tylsä mutta perus vanilja) olisi tasapainottanut muuten aika tuhtia annosta. Rockyroad ei ole meidän kummankaan suosikki, joten jollekin enemmän vaahtokarkkien ja pähkinöiden yhdistelmästä innostuneelle annos olisi voinut toimia paremmin. Tommille tarjoiltu likööri (Nittnaus Trockenbeerenauslese 2012) oli hieman liian imelä myös, joten kokonaisuus jäi hieman liian makeaksi.



Jälkiruoka oli siis koko aterian suurin kompastuskivi, mutta toisaalta - ei sekään mikään hyvin suuri kompastus ollut. Kaiken kaikkiaan neljän ruokalajin yllätysmenu oli hieno kokemus sekä ihan, noh, kokemuksena mutta erityisesti makujen osalta. Tiiliholvissa selkeästi panostetaan erinomaiseen palveluun sekä hienoihin ruokakokemuksiin, joten todella lämpimästi voimme paikkaa suositella. Yllätysmenu oli hauska vaihtoehto normaalille ravintolakäynnille, sillä kerrankin sitä ulkoisti päätöksenteon jollekin oikealle ammattilaiselle ja astui hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En olisi ikinä uskaltanut ottaa noin kalapainotteista menua vaikka kalasta tykkäänkin, mutta täytyy todeta ettei missään vaiheessa iltaa tullut ikävä sitä perus pihviä, johon niin usein listalta sortuu.

Viinipaketti täydensi menun vallan mainiosti, mitä nyt tosiaan jälkiruoan kanssa tarjoiltu sveitsiläinen likööri ei ollutkaan aivan ainakaan Tommin makuun. Itse en enää siinä vaiheessa kehdannut ottaa edes siemausta lasista, joten en osaa omalta kohdaltani asiaa kommentoida. En muistanut kirjoittaa ylös tarjoiltuja viinejä, mutta mikäli vain muistan, yritän kysellä pakettiin kuuluneet merkit ja lisätä ne myöhemmin tänne. Etenkin pääruoan kanssa tarjoiltu valkoviini osoittautui sen verran hyväksi, että tekisi ihan mieli tarkistaa saako sitä hankittua Alkosta vai kuuluuko tuote ravintolan omaan valikoimaan. (Edit: Viinit lisätty!)




Noin. Siinä kokemuksemme Tiiliholvin neljän ruokalajin yllätysmenusta! Kiinnostuneille tiedoksi, että Tiiliholvi tarjoaa myös kuuden ruokalajin yllätysmenua ja menut todellakin saa sekä viinipaketilla että ilman. Paikkana Tiiliholvi on käymisen arvoinen ja etenkin romanttisia illallisia ajatellen kyseessä on todella tunnelmallinen ravintola. Me olimme tehneet pöytävarauksen puoli kahdeksaksi joka oli oivallinen aika nauttia rauhallinen illallinen. Kun lähdimme puoli kymmenen maissa paikalla oli jo ainakin yksi hieman isompi seurue, joka sitoi jonkin verran henkilökuntaa ja aiheutti aavistuksen verran liikaa meteliä, etenkin verrattuna aikaisempaan rauhalliseen tunnelmaan. Tosin itse taisin kyllä häiriintyä kaikista eniten läheisessä pöydässä pipo päässä ruokailleesta nuoresta miehestä. Oikeasti, eikö äitisi opettanut, että ruokaa tulee kunnioittaa? Kutsukaa vanhanaikaiseksi tässä nykyaikaisessa individualismia ihannoivassa maailmassa, mutta päähineet eivät kuulu ruokapöytään.

Te pöytätapoja arvostavat ihmiset, menkää Tiiliholviin!

Ps. Tiiliholvi ei ole osallistunut tähän postaukseen muuta kuin tarjoamalla puitteet Tampereen ravintolaskenessä, joita voi vilpittömästi kehua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!