10. tammikuuta 2016

Tuplarattaat, ja kuinkas sitten kävikään

Koska Papu on vielä melko pieni ja kaikki hänen vaatteensa ja tavaransa ovat vielä hyvässä tallessa, toisen lapsen odottaminen ei ole lisännyt suuresti shoppailua lastentarvikkeiden tai -vaatteiden suhteen. Tosin, koska sukupuolesta ei voi olla varma, olen huomannut ostavani kirppareilta pieniä tyttövauvalle sopivia vaatteita, ihan noin niinkuin varuuksi. Onneksi tässäkin on pysynyt järki päässä eikä kotiin ole tullut kannettua ihan kassikaupalla kamaa, vain muutamia yksittäisiä hankintoja. Viime kerrasta viisastuneena olen myös tarttunut tilaisuuteen jos olen löytänyt edullisesti pieniä, koon 44-48 vauvan vaatteita, Papu kun meinasi laitokselta kotiutuessaan kirjaimellisesti kadota niihin "pienen pieniin" koon 50 vaatteisiin. Jos tämäkin uusikin tulokas on minimaalinen, niin onpahan ainakin jotain muutakin päälle pantavaa kuin liian isoja vaatteita.

Papu nukkui ensimmäiset puolisen vuotta rottinkisessa vauvakopassa ennen kuin siirtyi pinnasänkyyn, jossa nukkuu edelleen. Koppa on edelleen tallessa, joten Sintille on siis paikka pötkötellä. Kantoliina löytyy, jos sitä vaikka opettelisi tämän toisen lapsen kohdalla jopa käyttämään, ja kaikki tarvittavat vempeleet sitteristä leikkimattoon löytyy joko meidän häkkivarastosta tai vanhempieni lämpöisestä varastokontista.

Yksi hankittava asia kuitenkin oli mielestäni edessä. Nimittäin tuplarattaat. Meidän ihanat, käytettynä ostetut Hartanin VIP XL -yhdistelmät ovat palvelleet erinomaisesti Papulla ja ovat käytössä aktiivisesti edelleen, mutta kun toinen pieni saapuu perheeseen ei yksillä yhden tyypin rattailla enää pärjätä. Papukin on Sintin syntyessä vielä alle 2-vuotias, joten häntäkään ei oikein voi laittaa aina kävelemään paikasta toiseen jos tarkoitus on lähteä kaupungille tai muualle, missä rattaat kulkevat mukana. Seisomalautakaan ei taida olla aivan hyvä ratkaisu ainoana kulkuvälineenä, kuten ei myöskään potkupyörät tai muut pienten lasten vempeleet.

Hartanit ovat toimineen oivasti mökkikuistilla koisiessa (Enomies ohjaksissa), kuin myös hieman isompana Särkänniemessä vieraillessa.
Niissä oli kiva ottaa myös tirsat vanhempien ollessa terassilla.

Etsiskelin netistä sopivia vaunuvaihtoehtoja jo hyvissä ajoin, että voisimme metsästää sitä oikeaa mallia käytettynä pitkin kevättä. Oli aivan selvää, että haluan vaunujen olevan ne perinteiset hyökkäysvaunumalliset, eli istuimet rinnakkain. Istumasuuntien tulisi olla ehdottomasti käänettävissä, jolloin vauvan kopan saisi työntäjää päin mutta isompi muksu saisi istua kasvot menosuuntaan, jolloin näkeekin jotain. Vastaavasti kun Sinttikin olisi hieman kasvanut ja haluaisi jo istua, sisarukset saisivat höpötellä (tai nahistella, huoh..) samaan suuntaan istuen. Koska asumme kerrostalossa ja säilytystilat ovat rajalliset, vaunujen tulisi olla mahdollisimman kapeat ja tietenkin mielellään kevyet liikutella, ja olisi todella tärkeää, että vauvakopan saisi kätevästi irti rungosta, jotta vauvan saisi kannettua ylös asuntoon vaikka rungon jättäisikin vaikkapa kerrostalon eteiseen portaiden alle.

Löysinkin pari potentiaalista vaihtoehtoa, Babytrold Double sisarusrattaat ja Mountain Buggy Duet tuplarattaat. Tässä pienet tiivistykset molempien rattaiden ominaisuuksista.

Tiedot ja kuvat koottu täältä

Tiedot ja kuvat koottu täältä

Koska perheen diplomi-insinööri haluaa tarkistaa tavaran aina ennen mitään ostopäätöstä (täysin irrelevanttia, tunteella vaan!) kävimme viime viikonloppuna Lielahden Muksutallissa potkimassa renkaita ja suorittamassa koeajoja. Ilmoitin avuliaalle myyjälle tarpeemme ja marssimme määrätietoisesti tuplarattaiden luo. Ja siinä sitä sitten oltiin. Tommi koetönäisi tarjolla olevia Mountain Buggyjä kerran ja siirtyi saman tien käpelöimään niitä rattaita, joita meille ei ainakaan missään nimessä tulisi, nimittäin peräkkäisillä istuimilla varustettuja Phil&Teds -rattaita.

Siis ei, en todellakaan suostu ottamaan näitä hökötyksiä. Nehän ovat hirveän kiikkerät. Ja onko se nyt kivaa toisen sitten tuijotella toisen selkää aina vaunumatkoilla? Ja niissä on kyllä todella monta liikkuvaa osaa, kun pitää vaihdella lasten koon mukaan isomman istuinta ensin ylös, sitten alas. Pitkätkin ne ovat. Edessä kulkeva lapsihan saattaa tehdä mitä vaan ilman, että työntäjä tietää. Eikä alempana oleva vauvakaan ole kasvot työntäjään päin, tai no on, mutta sillai... väärin päin kuitenkin. Ei, ei käy!

Mutta luovutin kuunnellessani excelin tarkkuudella laadittuja perusteita siitä, miksi nämä peräkanaa kulkevat hirvitykset ovat paras vaihtoehto. Jopa Muksutallin myyjä otti Tommin puolen ja kehui niitä parhaiksi tuplarattaiksi mitä hän voi suositella. Ja olivathan ne nyt tavallaan kevyemmän oloiset työnnellä kuin haluamani hyökkäysvaunut. Kai.

Otimme kiittäen testaamamme Phil&Teds Navigator 2.0 -vaunujen mallitiedot ylös ja suuntasimme kotiin katsomaan, olisiko käytettynä myynnissä mitään vastaavaa tarjolla. Niitä olikin aika paljon, niin Navigatoreita kuin niiden edeltäjää Exploreriakin, etenkin Torissa. Mutta voi pojat miten hinnat poikkeavat toisistaan! Yksi pyysi lähes kaikilla herkuilla (pl. vauvan kantokassi) 160 euroa joskin kyseessä oli ehkä kolmisen vuotta vanha malli, toinen taas halusi saada pari vuotta vanhoista mutta vähän käytetyistä perusvarustetuista vaunuistaan lähemmäs 600 euroa. Millä ihmeellä, jos kaupasta uuden mallin saa hakea reilulla seitsemällä sadalla pois? Kysynpä vaan...

Noh, yhdet edulliset Facebookissa myynnissä olleet menivät ohi nopeammalle hakijalle ja toisetkin lähiseudulla olleet varteenotettavat kärrit oli jo varattu kun me soittelimme myyjälle, joten hetken jo tuumailin, että ehkä sittenkin jää Phil&Tedsit ostamatta. Vaan kuinkas ollakaan, erittäin tehokas nettitarjoushaukka Tommi sai myyntitarjouksen Tampereella olevista Hammerhead-malleista, joissa eturenkaan sijaan onkin kaksi eturengasta. Malli on vielä Exploreriakin vanhempi ja vaunut olivatkin vuodelta 2011, mutta käytyämme katsomassa niitä myyjän luona pakkasimme ne kaikkine osineen Volvon takakonttiin. Hintaa vaunuille jäi 190 euroa.

Illalla tutustuimme uusiin kieseihin erittäin käytännöllisessä tilassa, nimittäin kylpyhuoneessa. (Ettei nyt vain sattuisi varisemaan likaa lattioille.) Vaunut olivat nuhjuiset, kiikkerät ja jotenkin... omituiset. Emme oikein saaneet selvää siitä, miten mikäkin osa olisi kuulunut olla, oliko kaikki osat tallessa ja miksi, oi miksi päälimäinen istuin tuntui keinuvan kannakkeissaan ihan hirveästi? Siinä vaiheessa kun Tommi ystävällisesti ajoi kolmannen kerran vaunuilla varpaitteni yli ja kello näytti yksitoista totesin, että "paskat ne on!" ja marssin kiukkuisena nukkumaan.

Seuraavana päivänä Tommi esitteli vaunut uudelleen. Hän oli irroittanut kankaat ja muut irroitettavissa olevat asiat, kasannut vaunut uudestaan oikein ja puhdistanut kankaat kostealla rätillä. Ja ne olivat valehtelematta lähes uuden näköiset! Taakse kuuluvaa takaverhoa, ns. backflapia ei ollut, eikä kuulemma löytynyt myyjiltäkään, mutta jollain onnen kantamoisella Tommi bongasi sellaisenkin Torista Kangasalta hintaan 5 euroa. Haettuamme sen vaunut olivat aivan moitteettomat. On se eri kätevä mies kun se sille päälle sattuu!



Nyt pääsimme sitten koeajamaan vaunut Papun kanssa, vaikka pakkaset ovatkin vielä olleet aika kovat. Tyyppi viihtyi niissä aivan hyvin, ja olihan ne ihan hyvät työnnellä ja käännellä. Ihanat, uskolliset Hartanit joutaa varmaan laittaa myyntiin, sillä eihän niille enää jatkossa ole käyttöä. "Hammerit" menevät vallan mainiosti Papulla yksinkin, ja onhan se hyvä totutella uusiin rattaisiin ennen kuin työnneltäviä tyyppejä on kyydissä kaksin kappalein.



Että näin. Never say never, indeed.

Hieman nauratti, kun löysin jokseenkin samansuuntaisia ajatuksia Aaltoillen arjessa -blogista. Joku muukin on siis ajatustasolla vastustanut näitä tupliksia, kunnes mies on sitten mennyt ja pilannut koko homman.

Ai niin, mikäli omista Phil&Teds -rattaistasi puuttuu tuo backflap etkä välttämättä halua tilata varaosana saatavaa läpinäkyvää versiota, niin käyppä tutustumassa Pimp my Phil&Teds -blogissa hurmaaviin käsityönä tehtyihin vaihtoehtoihin. Sieltä voi tilata hauskoja ja tyylikkäitä verhoja haluamallaan kuosilla ja samalla tukea suomalaista yritteliäisyyttä ja kädentaitoa. Löysimme sivun sattumalta kun etsimme vaihtoehtoja puuttuvalle läpälle. Aika hienoja, etten sanoisi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!