17. tammikuuta 2016

Pulkkamäkeen!

Täytynee heti alkuun todeta, että tästä innostuivat enemmänkin aikuiset kuin lapsi. Kun lauantaina lämpömittari näytti -14 astetta ja aurinko alkoi paistaa puurajan takaa, halusimme ehdottomasti tarjota pienelle kullanmurullemme ensimmäisen pulkkamäkikokemuksen.

Taisimme olla ainoita näin innokkaita vanhempia, sillä ketään muuta ei läheisellä ulkoilureitillä sitten näkynytkään. Muutama pakon edessä lenkkeilemään lähtenyt koiran ulkoiluttaja sekä yksi selkeästi hieman latvasta laho juoksija, joka pyyhälsi ohitsemme perin tyytyväinen ilme kaulahuivikerroksen takaa pilkistäen. Muuten saimmekin nauttia perin raikkaasta ilmasta ihan keskenämme.



Papu osoitti lievää hitaasti syttymistä kun yritimme tarjota istumapaikkaa vuosi sitten joululahjaksi saadusta vauvapulkasta. Tiedättehän, siitä sellaisesta selkänojallisesta jossa on vielä kätevästi turvavyö takaamassa, ettei lapsi pääse putoamaan kesken kyydin. Joka kerta kun jätkän yritti nostaa kyytiin Papu teki sen, mitä vain lapsi voi: jännitti selän kaarelle ja kiljui kuin pistetty sika. Eikä auttanut kertoa, että "tämä on ihan mukava juttu, istahdappas siihen niin isi vetää sinua pulkassa". Kerran sain tyypin jo niihin vöihin, mutta näky oli kuin joulupossua olisi kärrätty teuraaksi. Papu retkotti niin vinossa kuin vain valjailta kykeni ja huusi kuin viimeistä päivää.

Oi, hauskaa perheaikaa. Just.

Noh, itselläni paloi hermo joten jätin lapsen kävelemään isänsä kanssa ja lähdin takaisin kotiin vaihtamaan pulkkaa. (Jep, meillähän eivät lapset määrää.) Kun Papulle sai sen perinteisen "ison" pulkan alle niin johan rupesi kyyti maistumaan. Käpyttelimme läheiselle mäenlaskurinteelle toteamaan, että muut lapsiperheet varmaankin katselevat kotona viltin alla piirrettyjä tai jotain, ja aloitimme mäenlaskun.



Tommi kiskoi jätkän kaksi kertaa puoleen väliin mäkeä ja juoksi itse pulkan rinnalla alas. Kyllähän se molemmilla kerroilla naurut irroitti, mutta kolmatta kertaa Papua ei enää kyseinen homma kiinnostanut. Koska itselläkin alkoi vilu hiipiä jo reisiin (en enää mahdu lasketteluhousuihini, kiitos mahani) suuntasimme takaisin kotiin nauttimaan reippaalla ulkoilulla ansaittua lounasta. Ehkäpä tästä mäenlaskusta saa hieman enemmän irti isomman lapsen kanssa, mutta hyvähän se oli käydä kokeilemassa. Voi sitten näyttää teini-Papulle kuvia ja todeta, että kokemuksia on ainakin tarjottu pienestä pitäen!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!