1. tammikuuta 2016

Pitkästä aikaa, ja hyvää alkanutta vuotta!

Yli kuukausi ennätti vierähtää ennen kuin sain aikaiseksi avata Bloggerin ja kirjoittaa kuulumisia. Olen pahoillani, te mahdolliset lukijat, sillä on pitänyt hieman haipakkaa joulun alla erinäisten juhlapyhien, lahjahankintojen, sekä myös työkuvioiden vuoksi enkä siis ole vaivautunut ylläpitämään blogia. Yritän parantaa tapani alkaneen vuoden kunniaksi!

Marraskuu taisi taittua ilman sen ihmeempiä tapahtumia; aloitin erään vapaaehtoisjärjestön hallituksessa harrastustoimintapuolella ja aloitin jouluvalmistelut. Riisuttu parvekkeella roikkuva oksa sai juhlapuvun ylleen ja kun Tamperetta hemmoteltiin parin päivän ajan lumella ja pakkasella innostuin myös etsimään ne muutamat joulukoristeet jotka meiltä löytyy ja asettelemaan ne paikoilleen.


Itsenäisyyspäivä, yksi lempijuhlistani, vietettiin perheen kesken mökillämme. Minun, Papun ja Tommin lisäksi sinne saapuivat vanhempani koiransa kanssa, veljeni tyttöystävänsä ja koiransa kanssa, sekä Papun kummitäti poikansa kanssa. Eläimellistä meininkiä. Juhlaviikonloppu piti sisällään huonon sään vuoksi aika vähän ulkoilua mutta sitäkin enemmän löhöilyä, herkuttelua ja nautiskelua. Perinteitä kunnioittaen valmistimme Papun kummin kanssa herkkuja juhlapöytään ja itse aloitin glögiöverini. Koska rakastan glögiä pitäydyn siitä aina itsenäisyyspäivään asti etten joisi itseäni ulos kyseisestä herkusta ennen joulua. Papun kummi, johon voisin viitata pelkästään nimellä Kummi (kuten normaalisti teemme), aloittaa glögin juomisen jo joskus lokakuulla... Tänä vuonna katoimme pöytään savulohta saaristolaisleivällä, savuporonappeja, mökkiväen koristelemia itsetehtyjä pipareita, Baileyskakkua sekä Maku-lehdestä bongatulla reseptillä tehtyä päärynä-aurajuustopiirakkaa. Suklaa kuului asiaan luonnollisestikin koko viikonlopun ajan. Koko pyhän kruunasi Tuntemattoman sotilaan katsominen, kuohuvan kilistely ja mökkisaunan lempeistä löylyistä nauttiminen.



Joulukuussa sain iloisia uutisia kun varmistui, että pääsen viimeinkin työnsyrjään kiinni (omasta mielestäni todella) pitkän työttömyysajan jälkeen. Valmistuin yliopistosta vuosi sitten kesällä jonka jälkeen jäin suoraan äitiyslomalle Papun syntymää odotellessa, joten varsinaisesti työttömänä olen ollut vasta viime heinäkuusta. Mutta voi pojat että se on tuntunut pitkältä ajalta! Hakemuksia on tullut kirjoitettua ja lähetettyä todella, todella ahkerasti, mutta yhtä haastattelua lukuunottamatta mikään haku ei ole tuottanut muuta kuin "kiitos mielenkiinnostasi avointa tehtäväämme kohtaan mutta" -vastauksia. Kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, täysin suunnitelmien ja toiveiden mukaan, saatoin kuulla miten työllistymismahdollisuuteni huuhdottiin alas vessanpytystä. Olin todella ahdistunut työttömyyteni pitkittymisestä ja siitä, etten pääse lainkaan aloittamaan työuraani ennen kuin vasta toisen äitiysloman jälkeen - jos silloinkaan.

Muutaman mutkan jälkeen onnistuin saamaan TE-toimiston tukeman harjoittelupaikan eräästä julkaisuja tekevästä yrityksestä Tampereella, joten ensi maanantaina aloitan korotetun päivärahan turvin kevään ajaksi toimittajan tehtävässä. Olen todella innoissani asiasta ja kuten Tommikin on pariin otteeseen todennut, olen saanut eräänlaisen rauhan työkuvioiden suhteen. Suomeksi sanottuna en ole ollut lähimainkaan yhä ärsyyntynyt ja ikävää seuraa paikan varmistumisen myötä, mitä olin aikaisemmin syksyllä. Katsotaan miten ennätän suorittaa neljän kuukauden harjoittelun, sillä huhtikuussa väijyy äitiyslomalle siirtyminen... Mutta innolla aloitan uudet kuviot maanantaina!

Joulun valmistelut aiheuttivat omat kiireensä mutta itse joulu meni rauhassa vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla. Menimme Papun kanssa "mumpalaan" (eli mummille ja paapalle) jo perjantaina ennen aattoa, joten saimme viettää ihanan pitkän joululoman nauttien isovanhempien, iso-paapan ja enomiehen seurasta. Papua riemastutti myös mumpalassa majailevat kaksi kissaa ja koira, sekä enon kanssa välillä vieraileva hauva. Kummi kävi poikansa kanssa oleilemassa meillä pari päivää matkalla omien sukulaistensa luokse Pohjanmaalle, ja saimme aikaiseksi piipahtaa Seinäjoen elokuvateatterissa katsomassa uuden Tähtien sota -elokuvankin. Tommi tuli junalla perästä pari päivää ennen aattoa, joten koko perhe oli ihanasti kasassa aattona ja joulupäivänä. 

Paapan varpaita oli hauska kutitella
Perheemme joulunvietto tuskin poikkeaa yleisistä jouluperinteistä ihmeellisemmin, mutta mielestäni on ihanaa miten aatto muodostuu tietyistä rutiineista jotka toistetaan orjallisesti vuodesta toiseen. Aatto alkaa riisipuuron syömisellä, kuusen koristelulla ja joulusaunalla. Kuuntelemme joulurauhan julistuksen, skoolaamme glögillä ja toivotamme toisillemme rauhallista joulua. Sitten käymme viemässä kynttilät haudoille, pukeudumme hieman parempiin, ja syömme koko poppoo ison pöydän ääressä pitkään ja hartaasti. Pöydästä löytyy perinteiset peruna-, lanttu-, maksa- ja porkkanalaatikot, mummin reseptillä tehty makaroonilaatikko ja tietenkin isseen paistama kinkku, pari vuotta sitten pöytään adoptoitu punajuuriauralaatikko, kylmäsavustettua lohta ja sienisalaattia. Koska paappani syö kanssamme, keitämme hänelle myös kinkun ja liemen kaveriksi perunoita, jotka kyllä muu juhlaväki passaa parempien tieltä. Laatikkotalkoot on pidetty jo edellisenä viikonloppuna "suvun naisten" eli minun, äitini ja vaihtelevasti veljeni emännän kesken, ja ohjeissa noudatamme mummini todella epämääräisiä "humpsaus sitä" ja "hilirimpsis tuota" ohjeita. Ja aina tulee todella täydellistä ruokaa!



Pitkän ja runsaan juhlapäivällisen jälkeen ahdamme jälkiruokaosastolle vielä luumukiisseliä ja kermavaahtoa, tosin veljelläni ja isälläni kiisseliä otetaan lautaselle vain näön vuoksi ja kermavaahto katoaa parempiin suihin jos ei osaa pitää puoliaan. Olen pakottanut velipojan kuivaamaan tiskaamani perintöastiat sillä aikaa kun muut köllöttelevät vatsojensa vieressä olohuoneen sohvalla, tai kuten viime vuodesta lähtien, leikittävät suvun nuorimmaista, joka nukkui päiväunensa juhla-aterian aikana. Illalla pukki käy meillä, harmillisesti juuri silloin kun veljeni on... noh, tänä vuonna se taisi olla ABC tai joku muu keksitty kohde, ja jakaa lahjat. Papua hieman oudoksutti partainen punanuttu, mutta reippaasti jätkä auttoi lahjojen jakamisessa pukkia. Jopa niin innokkaasti, että jo jaetut lahjat meinasivat päätyä takaisin pukille. Kun pukki on lähtenyt ja velipoika on ennättänyt takaisin kotiin, olemme avanneet lahjat yksi kerrallaan aloittaen aina vanhimmasta ja kiertäen ikäjärjestyksessä porukan läpi. Olen suunnattoman kiitollinen vanhemmilleni siitä, etteivät he suvainneet lapsuudessanikaan minun tai veljeni räjäyttää lahjoja auki kerralla, vaan aina pakettien avaaminen oli monta tuntia kestävä seremonia jossa jokaista lahjaa ihasteltiin koko porukan voimin. Papu ei jaksanut pysyä hereillä koko pakettikasaansa läpi, tänäkään vuonna, mutta säästimme loput lahjat seuraavalle aamulle jolloin lahjapapereita oli aivan yhtä hauska repiä auki.



Koska emme Tommin ja Papun kanssa kuulu kirkkoon, olen jättänyt perheeni joulukirkkoperinteen omasta joulustani pois (joskin käyn edelleen ennen joulua laulamassa kauneimmat joululaulut). Koska veljenikään ei enää osallistu joulukirkkoon, ovat vanhempani taipuneet ennen niin vakaan "aamulla on ainoa oikea aika mennä joulukirkkoon" asenteen edessä ja siirtyneet käymään aattoillan jumalanpalveluksessa. Tällä tavoin heidänkään ei tarvitse herätä joulupäivän aamuna kukonlaulun aikaan, joka varmasti käy erityisen hyvin äidilleni, joka arvostaa aamu-uniaan tavattomalla intohimolla.

Aikaisempina vuosina olemme ajelleet Tapaninpäivän ajeluna Tommin kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, mutta tänä vuonna Tommin vanhemmat olivatkin viettämässä joulua Tommin siskon perheen luona Vaasassa, joten ajelimme huomattavasti lyhemmän matkan sukuloimaan rannikolle. Kävi vallan mainiosti, pitkät siirtymiset autossa kun eivät ole oikein tuollaisen vuoden ja neljän kuukauden ikäisen pojan saati raskaana olevan äidin kuppi teetä... 

Kaiken kaikkiaan joulu oli jälleen ihanaa aikaa, siitäkin huolimatta, että sattuneesta syystä tietyt herkut jäivät vähemmälle omalla kohdallani ja pinnakin saattoi olla välillä hieman kireällä. Syytän hormonitoimintaa, en suinkaan sitä, että nukuimme koko perhe samassa huoneessa jossa pääsimme nauttimaan Papun aamuyöstä alkavasta yksinpuhelusta melkeinpa joka yö. Toivottavasti kaikilla teillä oli erinomainen joulu, jota seurasi mainio vuodenvaihde!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!