27. tammikuuta 2016

Hääkengät ovat täällä!

Hääkengät ovat tuottaneet päänvaivaa melkoisesti. Jostain kumman syystä en ole halunnut valita mitään helppoa ja tavallista; en niitä valkoisia satiinisia kenkiä joita hääkenkämallistot ovat täynnä enkä Minna Parikan ihania, laadukkaita ja todella kauniita kenkiä, joita muut morsiamet itselleen tilaavat. Vaikka haluankin tuskailla vihkitilaisuuden jonkinlaisissa korkokengissä, aikaisemmista korkokokemuksista viisastuneena en kuvittelekaan viettäväni koko päivää päkiöilläni tasapainotellen. Jalkani eivät ole suunniteltu sellaiseen.

Ajatus oli kypsytellyt jo ensimmäisistä Converseistani lähtien: miksi en viettäisi häitä tennareissa? Pinterest, tuo juhlia suunnittelevan karkkikauppa tarjosi tietenkin heti liudan todistusaineistoa siitä, että muutkin olivat keksineet saman idean - ja osoittaneet, että se toimii.

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä


Täydelliset kengäthän olivat tietenkin jo olleet ja menneet Conversen mallistossa (lue aiheesta enemmän täältä), joka aiheutti enemmän tai vähemmän mielipahaa vuosi sitten kun yritin kenkiä nettikaupoista etsiä. Suorittaessani uudelleenhakua eBaysta pari viikkoa sitten havaitsin, että kyseisiä kenkiä oli löytynyt jonkun kaapista, uusina ja alkuperäisissä paketeissa, mutta sen jonkun kaappi sijaitsi Yhdysvalloissa ja kenkien hintanakin oli reippaat 70 euroa. Tässä vaiheessa hinta ei vielä tuntunut missään, mutta kun rakas sulhaseni ystävällisesti suoritti muutaman laskutoimenpiteen kävi ilmi, että rahteineen ja mahdollisine veroineen kenkien hinta pompsahtaisi 150 euron hujakoille. Siinä meni sitten pohtiessa yö jos toinenkin. Äitini suvaitsevalla kannustuksella päädyin kuitenkin sijoittamaan jotakuinkin järjettömän hinnan tennareista ja pistin hääkenkäni tilaukseen.

Joten tässä, olkaa hyvä, Converseparini numero 12 (piti oikein suorittaa laskutoimitus kenkäkaapilla) ja popot joilla aion tallata erään elokuisen lauantain kesällä 2017. Tadaa!




Tommi soitti matkalla töistä kotiin ja kertoi, että paketti oli saapunut hänen työpaikalleen ja oli jo matkalla kotiin. Siihen kuulemma päättyivät hyvät uutiset. Huonot uutiset olivat Tommin mukaan se, että kengät joissa piti olla alkuperäislaatikko mukana, olikin pakattu pelkkään muoviseen lähetyspussiin. Ei laatikkoa. Tämä aiheutti epäluuloisessa puolisossani selvän negaation ja sainkin kuunnella puhelimessa aimo annoksen mahdollisia huijausskenaarioita, joiden perusteella en voisi olettaa saavani tilaamaani priimaa tavaraa. Jos jotain hyvää haluaisi vielä hakea, niin ainakaan kengät eivät olleet jääneet tulliin tai muuta vastaavaa. En kuitenkaan suostunut vajoamaan epätoivoon vaan innosta puhisten avasin - kyllä, aika heppoiselta vaikuttaneen - paketin ja siellä ne olivat. Aivan niin kuin ajattelinkin, miinus yksi laatikko, hääkenkäni. Ah, ai että!

Näillä aion tanssia vuoden päästä elokuussa biisin jos toisenkin. Seuraavaksi voikin sitten paneutua siihen toiseen kenkäongelmaan, mutta tällä hetkellä olen erittäin, erittäin tyytyväinen asioiden laitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!