18. marraskuuta 2015

Äiti-tytär laatuaikaa Dublinissa

Äitini on yksi maailman parhaista tyypeistä. Tämä on siis täysin puolueellinen näkemys eikä todellakaan ole aina edustanut näkemystäni ensisijaisesta huoltajastani (koska sellaisia äidit kaiketi yleisimmin ovat). Siinä missä lapsena, varhaisteininä ja etenkin teininä tiesin aina olevani aivan yhtä oikeassa kuin äitini, tuo oman elämäni Ankeuttajan, olevan väärässä. Aina. Kaikessa. Noin kuusi vuotta sitten koin voimakkaan herätyksen ja totesin, että äidit ovat oikeassa. Yleensä aina, ja yleensä kaikessa. Onneksi äitini osasi olla vahva kasvattaja lapsuudessani, sillä se on mahdollistanut sen, että nyt ollessani aikuinen, olemme erittäin hyviä ystäviä.

Tuo hurjan hieno nainen, jota siis äidiksi kutsun, päätti tänä syksynä ottaa irtioton arjesta ja haki työssäoppimisjaksolle päivätyöstään toisen asteen oppilaitoksen opettajan hommista. Eikä ihan mihin tahansa, vaan tietenkin ulkomaille. Paikaksi valikoitui Irlannin pääkaupunki Dublin, jonne äiti lennähti lokakuun lopussa neljän viikon työssäoppimisjaksolle. Minä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, työtön kun edelleen olen enkä siis päivätöiden rajoittama, ja suuntasin vihreälle saarelle äidin seuraksi kolmen päivän ajaksi. 

Lento Helsingistä Dubliniin kestää vain vajaan kolme tuntia ja lentokin osui mukavasti aamuun jolloin jäi koko päivä aikaa viettää Dublinissa myös matkapäivä. En aivan tajunnut kuinka aikaisin minun tuli lähteä matkaan lentoaamuna, mutta niin vain herätyskello tuli asetettua hälyttämään klo 02.50. Papu tosin toimi erinomaisena herätyksenä vain pari minuuttia ennen kellon soittoa, joten pääsin hyvissä ajoin suihkuun ja pukeutumaan, kunhan poika oli ensin asetettu takaisin selälleen sänkyyn ja tutti löytänyt tiensä takaisin suuhun.

Olin tilannut taksin kotiovelle puoli neljäksi ja huristelin sillä Tampereen Kalevan Onnibus-pysäkille, jossa nousin ensimmäistä kertaa kaksikerroksisen halpoja lippuja tarjoavan bussin kyytiin neljältä aamuyöllä. Matka Helsinkiä kohti taittui joutuisasti, vaikka en yrityksistä huolimatta saanutkaan kyydissä nukuttua lainkaan. Jäin Vantaalla Keimolanportilla pois ja jatkoin matkaa lentokentälle lähijunalla. Lento Helsingistä Dubliniin lähti klo 8.00 ja perillä olin kovasta vastatuulesta johtuen hieman aikataulusta myöhässä, noin klo 9.25 paikallista aikaa. (Aikaero Irlannin ja Suomen välillä on kaksi tuntia.)

Dublinin kentältä suuntasin 7€ maksaneella express bussilla kohti keskustaa, jossa treffasin äidin kaupungin näyttävän maamerkin, the Spiren juurella. Olipa ihana nähdä, vaikkei viime kerrasta ollut ehtinyt kulua kuin kolmisen viikkoa! Äiti asuu työssäoppimisjaksonsa ajan erään paikallisen perheen luona, joka vuokraa huoneita talostaan eripituisiksi ajanjaksoiksi kaupungissa vieraileville ihmisille. Koska talo kuitenkin sijaitsee hyvän kymmenen kilometriä keskustasta (ja kaupungissa on aikamoiset ruuhkat aamuisin ja iltapäivisin), päätimme majoittua lomamme ajan keskustassa olevassa Dublin Central Inn -hotellissa. Hotelli olikin todella mainio sijainniltaan, sillä se sijaitsi ns. pääkadun tuntumassa Talbot Streetin kulmilla. Siitä oli helppo lompsia keskustaan ihmettelemään kaupunkia. Hotelli itsessään oli melko vaatimaton, mutta huoneet olivat siistit, henkilökunta erittäin ystävällistä ja aamupala, joka maksoi 7€ per aamu (tai 9€ mikäli halusi irlantilaisen aamiaisen) oli aivan kelvollinen. Parasta kuitenkin oli hotellin todella keskeinen sijainti, sitä voi todella suositella.

Hotellimme ja se mainitsemani hieno tyyppi
Näkymä ullakkohuoneestamme.
The Spire

Ostimme ensimmäisenä päivänä yhden päivän lipun Hop on-Hop off -bussiin, jolla pääsisimme katselemaan nähtävyyksiä. Kyseessä oli itseasiassa vuorokauden voimassa oleva lippu, joten saimme nauttia hauskojen bussikuskien tarinoista paikallisia nähtävyyksiä katsellen kahden aamupäivän ajan. Bussilippu maksoi 10€ joka oli aivan varteenotettava hinta, etenkin kun lippu oikeutti alennuksiin eri nähtävyyksissä (esim. Guinnessin panimolle) tai ilmaiseen lasilliseen olutta määrätyissä ravintoloissa tai pubeissa. Kiersimme puolet lenkistä ensimmäisenä aamupäivänä ja koko kierroksen toisena, ja pidimme näkemästämme ja kuulemastamme kovasti. Meidän oli tarkoitus osallistua ilmaiselle kävelykierrokselle joita lähtee päivittäin ainakin The Spireltä, sillä ne ovat aina erinomainen keino tutustua uuteen kaupunkiin, mutta sille ei sitten jäänytkään sopivasti aikaa. Ehkä ensi kerralla!





Sen sijaan suoritimme ankaraa shoppailua mm. Penneysillä, josta löytää vaatteita, koriste-esineitä, meikkejä, laukkuja, lahjatavaroita ja jos vaikka ja mitä erittäin edullisin hinnoin. Pukin konttiin tuli tehtyä hyviä hankintoja lähipiirille myös äidin työssäoppimispaikalta Carrollsilta, joita löytyy Dublinin keskustan alueelta jopa viisi kappaletta. Päätimme jättää vierailut Jamesonin viskitislaamolle ja Guinnessin olutpanimolle seuraavaan kertaan kun ehkäpä miehetkin ovat mukana, olen nimittäin vakuuttunut siitä, että isoja kaupunkeja hieman vierastava Tommikin nauttisi Dublinista todella paljon.

Ostoskatujen lisäksi tutustuimme tietenkin kuuluisaan Temple Bar -alueeseen, joka on täynnä pieniä (ja suurempiakin) kuppiloita ja ravintoloita. Monessa paikassa soi elävä musiikki joka päivä, useissa pääsee seuraamaan perinteisiä tanssiesityksiä, ja kaikista saa paikallisia hanasta kaadettavia herkkuja tuopin jos toisenkin. Monissa baareissa oli siirrytty jo jouluaikaan ja koristeltu perinpohjaisesti teeman mukaan, kuten esimerkiksi tässä paikassa, yllättävästi nimetyssä, The Temple Bar Pubissa:



Monista baareista saa erinomaista pubiruokaa, joten voin suositella makumatkaa paikallisiin syötäviin herkkuihin samalla kun tutustuu niihin tuopista nautittaviin tuotteisiin. Esimerkiksi tämä baari, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, tarjosi todella mainiot puitteet lounaalle:





Äiti oli hyödyntänyt paikallista Citydeal-tarjoussivua ja hankkinut meille lahjakortit lounaalle Brasserie 7:ään, illalliselle Platform 61:een ja drinkeille Trinity Bar Venue:seen. Lounaaseen kuului alkupala, pääruoka ja lasilliset viiniä. Alkupalaksi nauttimamme nacholautaset olivat todella runsaat, pääruoat (minulla kanaa, äidillä kalaa) olivat ehkä hieman kepoisella kädellä maustettu mutta muuten aivan kelvolliset, ja punaviini.. Noh, punaista, joten toimi. Paikkana Brasserie 7 oli ihan kiva, italialaistyylinen keskikokoinen ravintola, josta sai erilliseltä lounaslistalta sekä a la carte listalta valittavia ruokia. Palvelu, kuten kaikkialla muuallakin Dublinissa, oli oikein ystävällistä.




Päivällisellä kävimme pienessä, katutason alapuolella sijaitsevassa raflassa nimeltä Platform 61. Paikka oli hieman hankala löytää kun ei tajunnut tuijottaa katuun talonumeroita seuratessa, mutta kun paikan löysi, se osoittautui todella viihtyisäksi. Ravintola oli pieni, vain parikymmentä asiakaspaikkaa kattava yksi tila, jossa alkuillasta pärjäsi vain yksi tarjoilija. Ruokalista oli miellytävän suppea, mutta siitä huolimatta monipuolinen. Äiti tilasi itselleen pihvin perunapaistoksella ja kastikkeella, minä puolestani kalaa rapurisotolla. Pihvi oli hyvän makuinen mutta hieman sitkeä, risotto ja kala olivat erinomaiset. Palvelu oli jälleen kerran ystävällistä ja mutkatonta. 

Drinkeillä kävimme Temple Bar -alueella baarissa nimeltä Trinity Bar Venue. Lahjakortti sisälsi kolme drinkkiä listalta, jotka jaoimme äidin työssäoppimisjakson esimiehen, Boriksen kanssa. Oli todella hauskaa, että hän ennätti istumaan iltaa kanssamme, meillä oli erittäin kiinnostavat keskustelut mm. hänen kotimaansa Kroatian historiasta ja nykytilanteesta. Jatkoimme drinkkien jälkeen vielä suositummalle baarikadulle juomaan olutta ja teetä, ja kun Boris toivotti meille hauskat illanjatkot ja suuntasi kotiin, me piipahdimme äidin kanssa vielä erinomaisessa ravintola Merchants Arch:ssa. Se sijaitsee joen varrella vanhassa rakennuksessa ja tarjoilee mm. perinteistä irlantilaista ruokaa, esim. muhennosta (Irish stew) tai possu- ja ankeriasmakkaroita, mutta myös aivan kelvolliselta kuulostavia burgereita, pasta-annoksia ja muuta syötävää. Koska emme halunneet iltaa kohden nauttia mitään kovin raskasta, minä valitsin listalta clubileivän (club sandwich) ja äiti kulhollisen sinisimpukoita. Molemmat olivat herkullisia. Jaoimme myös annoksen cocktailkokoisia irlantilaisia possumakkaroita ranskalaisilla alkupaloina.



Dublinissa olisi ollut todella paljon kaikkea kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa, ja aikaa saisi kulutettua kaupungissa varmasti viikkotolkulla helposti. Myös Dublinin ympäristössä on helposti tavoitettavia pieniä kyliä, joihin on helppo tehdä päiväreissuja vaikkapa bussilla. Äiti oli muutamassa kylässä vieraillutkin neljän viikon aikana, ja kuvista päätellen maisemat olivat kerrassaan viehättävät.

Meillä aika kului pitkälti kaupoissa kierrellen ja kuten aikaisemmin jo totesin, bussissa nähtävyyksiä katsellen. Otimme rennosti ja houkutuksesta huolimatta jätimme historialliset kohteet myös kiertämättä, joskin hieman harmittaa ettei kaupungin kävelykierrokselle tullut osallistuttua. No, jospa sekin ensi kerralla?


Joku oli päättänyt hävittää kaikki 1 ja 2 sentin kolikot yhdellä kertaa.
Reissumme aikana suoritettiin virallinen joulukauden avaus kaupungissa.


Kaikille ystävällistä palvelua, edullisia hintoja, historiallisia kohteita ja kauniita rakennuksia arvostavalle, puhumattakaan mallasjuomien ystäville Dublin on erinomainen vierailukohde! Totta puhuakseni oma pubikierroskin jäi hieman kuivaksi... Jaa miksi? No koska...

"Yllätys! Joudut juomaan molempien viinilasilliset."


Siitä joskus toiste lisää.

Vaan vanha viidakon viisaus "borta bra men hemma bäst" pitää kyllä edelleen kutinsa, oli meinaan ihana tulla kotiin ja pussailla Papua neljän päivän tauon jälkeen! Taitaa tämä syksy olla todiste siitä, että jossain vaiheessa sitä on vain liikaa poissa kotoa, kun viimeinkin koitti ikävä ennen reissuun lähtöä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!