13. heinäkuuta 2015

Puolimaratonharjoittelua mökillä

Täällä sitä taas ollaan, mökillä. Tommin kauan odotettu kesäloma alkoi viimeinkin ja tietenkin suuntasimme viettämään sitä itään, minnekäs muuallekaan. Savo-Karjalassa vierähtänee puolitoista viikkoa, sitten piipahdamme takaisin Tampereella vain jatkaaksemme vielä mökkeilemään minun perheeni kesäpaikalle.

Olen pitkin kevättä yrittänyt nostaa juoksukuntoani. Etenkin kun rakas harrastukseni nyrkkeily jäi enemmän tai vähemmän olosuhteiden pakosta kesätauolle, olen yrittänyt vetää juoksukengät jalkaan sen pari kertaa viikossa. Kun kevään mittaan hissukseen aloiteltu juoksu on ruvennut tuntumaan aivan hyvältä, ja kun ystäväni kehui Kangasalla järjestettävää Liikuntai-juoksutapahtumaa, huomasin ilmoittautuneeni puolimaratonille elokuun 15. päiväksi. Mutta kun, äh, eihän minun pitänyt enää koskaan lähteä moiseen hullutukseen mukaan!

Olen jo aikaisemmin puhunut suhteestani juoksuun ja siitä, miten Tommi on lähtökohtaisesti syypää siihen, että joudun uusimaan juoksukenkäni parin vuoden välein, hikoilemaan ja huohottamaan trikoissa melkein säällä kuin säällä ja pohtimaan pääni puhki uusien juoksubiisien listoja iPodilleni. Seurustelumme alkumetreillä lupauduin mukaan Kuopiomaratonille suorittamaan puolikasta ja samassa tapahtumassa tulikin pistäydyttyä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2011 olin suoritukseeni tyytyväinen, sillä juoksu kulki melko kepoisasti ja kokonaisaika 2 tuntia 35 minuuttia oli mielestäni ensikertalaiselle aivan kelvollinen, enhän ollut harrastanut juoksua kuin puolisen vuotta ennen puolimaratonille osallistumista. Seuraavana vuonna juoksu ei lähtenyt kulkemaan, ei sitten millään, eikä sujunut sitten maratonpäivänäkään. Todella tahmeasti edennyt taivallus päättyi maalissa itkuun jalkojen krampatessa ja valonäytön näyttäessä kokonaisajaksi jotain sellaista kuin 2 tuntia 55 minuuttia. Melkein kolme tuntia. Ei ollut hauskaa, ei.

Silloin uhosinkin, että never again. Hulluhan sitä on jos itsensä altistaa moiselle, pitäkööt oikeat juoksijat moiset tapahtumansa. Mutta niin kuin aikaisemminkin on ehkä todettu, never say never. Pari vuotta piti näemmä etsiä sitä sisäistä puolimaratoonaria ja nyt sitä ollaan taas menossa. Tällä kertaa helpottanee se, ettei tarvitse lähteä kauas kotoa juoksua varten, vaan tapahtuma on viereisessä kunnassa. Liikuntai on melko pieni tapahtuma - sinne otetaan vain 500 ilmoittautunutta juoksijaa, ja ystäväni joka Liikuntaissa on juossut jo viime vuonna lupasi, että reitti on suhteellisen tasaista maastoa. Näin pohojalaasena nuo ylä- ja alamäet eivät ole niin mieluisia, vaan itse taivaltaisin kaikista mieluiten suoraa ja tasaista. Kuopiossa riitti niitä mäkiä, vähän liiankin kanssa. Liikuntai ei ole mikään hinnallakaan pilattu juoksutapahtuma, sillä kesän alussa puolikkaalle ilmoittautuminen maksoi vain 25 euroa. Hintaan kuuluu tapahtuman paita sekä tietenkin tankkauspisteiden juomat ja purtavat.

Että nyt sitä sitten on treenattu kesän mittaan. Kun puolikkaaseen on enää kuukauden verran aikaa olen havahtunut lenkkieni pituuteen. Vitosen ja seiskan lenkkejä on hauska vetää, ne kun eivät vie paljoakaan aikaa ja tutulla femman reitillä on hyvä suorittaa vertailua esim. ajan ja vauhdin suhteen. Mutta eihän vitosen vedot riitä jos elokuussa pitäisi jaksaa hölkötellä 21,4 kilometriä. Siksi nyt pitääkin ruveta venyttämään lenkin pituutta. Tänään aloitin käymällä mökkimaastossa Tommin kanssa kahdeksan kilometriä, senkin puolikkaan tavoiteaikaa mukaillen. Hyvältä tuntui!



Tässä vielä kirjanpitoa puolimaratonlenkeistä:

23.6. Lenkki 1 - 7,11 km 53 min
25.6. Lenkki 2 - 5 km mutta ajasta ei tietoa kun sykemittarista loppui akku
30.6. Lenkki 3 - 7,19 km 46 min
3.7. Lenkki 4 - 6,1 km 44 min
7.7. Lenkki 5 - 5 km 31 min

Ja tässä tämän päivän saldo (lenkki 6):


Kyllä se tästä lähtee matka venymään!

Niin ja muutes, tein tässä samalla ensimmäisen päivityksen blogiini iPadilla. Näyttääkö ihan hyvältä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!