20. heinäkuuta 2015

Ilosaarirock 2015

Ihme ja kumma, vanha jaksaa sittenkin!

Papun nauttiessa mummon ja ukin jakamattomasta huomiosta me saimme Tommin kanssa viettää rokkiviikonloppua Joensuussa. Ensimmäistä kertaa poika oli enemmän kuin yhden yön ilman kumpaakaan vanhemmista, ja hyvinhän nämä (kokonaiset) kaksi yötä olivat sujuneet. Tavallaan kolme, sillä tulimme rokeista takaisin vasta viime yönä. Kuluneella viikolla Papun rytmi on mennyt kyllä enemmän tai vähemmän pyllylleen ainakin nukkumisen suhteen, poika on meinaan palannut takaisin aamupäikkäreihin (joita saattaa koisata hyvästi parikin tuntia aamupäivällä), lyhentänyt luonnollisestikin sitten iltapäiväuniaan, eikä ainakaan viikkoon ole nähty kokonaista yötä vaan jätkä on itkeskellyt useitakin kertoja yössä. Tosin kyllä varmaan jotain tekemistä on silläkin, että Papu nousee kovasti kaikkea vasten seisomaan. Ehkä se liikkumisen lisääntyminen häiritsee unia, samoin kuin hieman oudot paikat...

No mutta eipä me vanhemmatkaan öitä olla nukkumiseen niin hirveästi tuhrattu ainakaan kuluneena viikonloppuna! Suuntasimme siis Joensuuhun jo perjantaina ja kiertelimme tuttuja paikkoja keskustassa ja ympäristössä, vietimme iltaa kavereiden kanssa ja yövyimme ystäväpariskunnan vierashuoneessa. Lauantaina aurinko paistoi lähestulkoon kirkkaalta taivaalta ja saimme nauttia erinomaisesta rokkisäästä Joensuun Laulurinteellä. Tänä vuonna ohjelmakattaus ei tutisuttanut puntteja ennakkoon ihmeellisemmin, joskin Tommi iloitsi suunnattomasti legendaarisen HC Andersenin keikasta. Lauantain pääesiintyjä Placebo ei kiinnostanut kumpaakaan meistä juuri lainkaan (emmekä jääneetkään sitä edes katsomaan), ja sunnuntaina rokkiviikonlopun lopettava Apulanta on nähty jo monen monta kertaa. Mutta riitti viikonlopulle silti nähtävää.

Eva&Manu aloitti lauantaina yhdeltä iltapäivällä, mutta aikeista huolimatta emme ennättäneet valua alueelle vielä silloin. Toivottavasti he tulisivat jossain vaiheessa vaikka klubikeikalle Tampereelle, kuulemma kokoonpano toimii erinomaisesti pienessä, intiimissä tilassa, eikä niinkään isohkolla lavalla. Hieman silti harmitti, että tämä meni ohi. Sen sijaan Metelli-teltassa festarit startannut Pertti Kurikan Nimipäivät pisti tanssijalan vipattamaan ja ainakin muutamalla vanhalla rokkikukolla hien virtaamaan. Muutaman kerran PKN:n punkhommista nauttineena olimme jälleen tyytyväisiä hieman erikoisemman yhtyeen setistä, jossa tyyli oli genrelle uskollinen ja meininki erinomainen. Tommi kävi starttaamassa pienen pitin lavan edustalle, jossa sitten hyväntuuliset rokkarit pyörivät ja hyörivät toisiaan tuuppien ja jalkaa polkien. Yhtyeen laulajalla Karilla oli edellisistä keikoista poiketen paita päällä ja muutenkin lavaesiintyminen oli hieman kesyyntynyt, mutta hyvin jätkät vetivät!


Pertti Kurikan Nimipäivien jälkeen pyörimme alueella ja hengailimme Tähtiteltan kupeessa kavereiden kanssa säästä nauttien Samuli Putron ja Joensuun kaupunginorkesterin musisoidessa taustalla. Putroa on tullut hieman vähemmän kuunneltua Zen Cafen jälkeen, mutta syytä varmaan olisi kiinnittää enemmän huomiota miehen soolouraan, radiosoittojen lisäksi. Hyvältä mies kyllä kuulosti oikean orkesterinkin kanssa.


Amorphis, joka sekin on nähty jo usealla festarilla menneinä vuosina, teki positiivisen yllätyksen ja esitti tämän vuoden Ilosaaressa vanhempaa tuotantoaan soittamalla Kalevalan tarinoihin perustuvan Tales from the thousand lakes -levyn kokonaisuudessaan. Erityisesti vanhempi rokkiväki näytti olevan asiasta riemuissaan, onhan kyseessä bändin parhaimpiin levyihin lukeutuva lätty, ja kyllä itsekin sai vanhemmasta materiaalista hieman eri tavalla irti kuin kuulemalla samat radiosoitot mitä aikaisemmilla festarikeikoilla. Amorphiksen laulaja Tomi Joutsen otti hyvin kontaktia yleisöön ja hoiti tapansa mukaan lauluosuudet örinöineen kaikkineen erinomaisesti.




Itselläni oli tarkoitus käydä katsastamassa mitä uutta Pariisin Keväällä olisi ollut tarjolla, mutta kun kuulin Jarkko Martikaisen toimivan Keinuvan Lahnan solistina suuntasimmekin Rekka -lavalle fiilistelemään torvisoittoa ja Martikaisen karismaattista laulantaa. Meininki oli pienen lavan tuntumassa letkeää ja musiikki hauska kontrasti juuri lopettaneelle Amorphikselle. Itse seurasin illemmalla päälavalla esintynyttä Apocalypticaa sivukorvalla pääanniskelualueelta, Tommi kävi katsomassa Battle Beastia Metellissä. Apocalyptica on kyllä omasta mielestäni parhaat päivänsä nähnyt, eikä bändi oikein enää tarjoa mitään uutta. Metalliselloilu jää valtavirtarokkariksi osoittautuneen laulajan varjoon, eikä koko yhtye saanut ainakaan minua kiinnostumaan keikastaan juuri lainkaan. Olihan siellä lavan edustalla toki väkeä, että kai bändi edelleen nauttii ainakin jonkin asteisesta suosiosta.

Keinuva Lahna
Keinuva Lahna
Illan lopetti meidän osaltamme islantilainen Sólstafir, joka itselleni oli täysin uusi tuttavuus. Metelli-teltassa soittanut neljän ukon bändi soitti erikoista melodista rokkia johon sekoittui vahvoja vaikutteita bändin kotiseudusta. Välillä tuntui kuin olisi voinut silmät sulkiessaan nähdä Islannin jäätiköt, ja hämärässä teltassa antautui enemmän tai vähemmän jonkin asteiseen hurmostilaan bändin musiikkia kuunnellessa. Rytmi vuorotteli menevän rokin ja toisinaan jopa psykedeelisen äänimaailman välillä ja tarjosi hienoja tunnetiloja. Biisit ovat melko pitkiä ja laulu pääasiassa islanniksi, mutta näihin kappaleisiin oli helppo hukata itsensä hetkeksi. Vaikka yhtye oli itselleni uusi, ei bändi tokikaan ollut ensimmäistä kertaa Suomessa. Nokkamies Tryggvasonin mukaan kyseessä oli jo kymmenes kerta Suomessa keikalla, joten varmasti useammatkin musiikillisesti valveutuneemmat ihmiset ovat bändiin ehtineet jo tutustua. Itse ajattelin kyllä hankkia bändin tuotantoa levyhyllyyn, sen verran hyvin upposi tämä musiikki meikäläiseen.



Vanha joensuulaisen viisauden mukaan rokkisunnuntaina sataa aina. Niin tänäkin vuonna. Jo aamulla sää näytti melko epävakaiselta, mutta kyllä farkuissa ja mustassa paidassa ennätti silti hikoilla festarialueella ennen kuin pilvet peittivät taivaan ja alkoivat syytää vettä festarikansan niskaan. Von Hertzen Brothersin aikaan vielä paistoi, joka sinänsä oli se ja sama bändin esiintyessä teltassa. Hyvinhän pojat soittaa ja kaikille radiota kuunteleville suuri osa kappaleistakin on tuttuja. Tuumailimme Tommin kanssa kuinkahan bändi on saanut jalansijaa ulkomailla, voisi kuvitella että kysyntää olisi niinkin kansainvälisellä materiaalilla mitä yhtye soittaa. 


Mokoma soitti Päälavalla samanlaisen keikan kuin ennenkin. Itse olen syttynyt lähinnä Mokoman akustisesta keikasta jonka näin pari vuotta takaperin Seinäjoen Rytmikorjaamolla, mutta kyllähän bändin keikalla porukkaa riittää ja mylly pyörii. Olenpa joskus kuullut laulaja Marko Annalaa tituleerattavan Suomen parhaaksi hevilaulajaksikin, mutta kyllä muutama parempikin löytyy. Kävimme vilkaisemassa samaan aikaan Metellillä soittavaa Grave Pleasuresia, joka oli aika tavanomaista rokkia paahtava yhtye. Jukka Nousiaisen musiikkia tapaileva taideperformanssi Rekka -lavalla jätti meidät enemmän tai vähemmän kylmäksi mutta ainakin märäksi taivaan auetessa keikan aikana. Sadetakit niskassa kipitimme ensimmäisen puun alle välttääksemme kastumasta kokonaan. 


Itse nautin suuresti Haloo Helsinki! -yhtyeen esityksestä päälavalla alkuillasta auringon paistaessa sadepilvien lomasta. Bändi paahtoi antaumuksella, Elli Haloo haastoi yleisöä vuorovaikuttamaan mm. yhteislaulun voimin ja festarikansa jorasi märissä kengissään ja sateen sotkemasta meikistä huolimatta ihan viimeistä päivää. Tommi kävi katsastamassa Ghost Brigaden sillä aikaa mutta totesi Haloo Helsingin loppukeikan nähtyään, ettei ko. bändi ärsytä häntä. Se taisi olla kohteliaisuus!




Rento-lavalla jammaili jamaikalainen Beres Hammond jota kävimme kuuntelemassa sen verran, että pääsimme toteamaan musiikin olevan jopa parempaa kuin suurempaa suosiota nauttivan maanmiehensä Damian "Jr. Gong" Marleyn. Hän hyppyytti väkeä Päälavalla, jonne minäkin suuntasin käytyäni totemassa Sunn O))):n keikalla Metellissä, että itse mieluumin kuulen laulua tai edes soittoa, tai vähintäänkin näkisin artistin jonka keikalla olen. "Sunno" oli kertakaikkiaan liian... yksitoikkoista ja suoraan sanottuna epämääräistä omaan makuuni, mutta Tommi, joka omaa huomattavasti kehittyneemmän musiikillisen ymmärryksen otti tukevan haara-asennon, sulki silmänsä ja lähti pikalomalle jonnekin uuteen musiikilliseen ulottuvuuteen saman särisevän bassosoinnun jatkuessa noin 20 minuuttia putkeen.

Ghost sen sijaan ei jättänyt kylläkään kylmäksi, vaan nautimme tämän ruotsalaisen yhtyeen esityksestä Tähtiteltassa melkein koko keikan ajan. Ghost on ehkä hieman erikoinen esiintymisasuiltaan noin niin kuin ensituttavuuden perusteella, mutta kun pääsee yli mustanpuhuvasta laulavasta piispasta ja naamioiden taakse piiloutuneista soittajista huomaa, että bändin rekvisiitta sopii musiikkiin aivan mainiosti. Musiikki on myös paljon, noh, kevyempää kuin mitä voisi ulkomuodon perusteella olettaa, aivan kelvollista metallia. Yhtyeen jäsenet eivät muuten ole paljastaneet todellisia henkilöllisyyksiään julkisuuteen, vaikkakin erimoisia spekulointeja bändin ympärillä pyöriikin. Melkeinpä harmitti jättää keikka hieman kesken, mutta meidän kohdalla illan viimeinen yhtye oli pakko ottaa vastaan olemalla hyvissä ajoin paikalla.



Nimittäin se HC Andersen. Vuonna 1987 perustettu suomalainen punkbändi on ollut pitkään poissa, mutta tänä vuonna yhtye teki Ilosaarirockiin keikan ottaen edesmenneen laulajan Ville Mäntysen saappaita täyttämään Karri Miettisen. Niin, sen kalpeanaaman, olet ehkä joskus kuullut hänen musiikkiaan. Bändi veti armottoman, erinomaisen, energisen ja kertakaikkisen hienon tehopläjäyksen HCA:n biisejä täyttäen Metellin iloissaan pomppivilla ja leveillä virnistyksillä varustetuilla tyypeillä. Kyllä siinä menossa näytti tulevan kuuma niin solistille, soittajille kuin yleisöllekin. Itse otin keikan enemmän tai vähemmän intervallilenkkinä, sen verran tuli pompittua maksimissaan vähän toista minuuttia kestäneiden punkbiisien aikana.



Ja niin vaan tuli tämäkin rokki rokkailtua. Huh heijaa, olipas hauskaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!