1. heinäkuuta 2015

Ihmisten juhlassa

No niin, menipähän taas kaiken maailman Tommin siskontyttöjen vierailuissa aikansa enkä ole yksinkertaisesti ennättänyt asettautua koneelle kirjoittamaan. On ollut tärkeitä teinitytön kanssa vietettyjä hetkiä, saimme mm. kevättalvella aloittamamme Twilight-leffojen katsomisen päätökseen. Ei saanut täti vastausta kun yritti udella kumpaan joukkueeseen neiti elokuvien päätteeksi kuuluu, Team Jacobiin vai Team Edwardiin. Hmpf.

Alkuviikon kuviot ovat osaltaan kuitenkin auttaneet palautumaan huh niin rankasta Provinssista. Oli hienoa, että saimme viedä Papun isovanhemmilleen hoitoon rokkilauantaiksi, jolloin pääsimme Tommin kanssa nauttimaan festarimeiningeistä. Vähemmän hienoa oli se, että isovanhemmat lähtivät sunnuntaina aamulla viikon reissulle Keski-Eurooppaan, joka tietenkin tarkoitti sitä, että jonkun piti nousta viihdyttämään Papua aamutuimaan. "Onneksi" ei liene oikea sanavalinta, mutta paremman puutteessa onneksi en saanut muutenkaan nukuttua rokkitouhujen jälkeen kunnolla, joten jätin Tommin koisimaan ja viihdytin aamupäivän poitsua.

Kuva täältä.
Provinssi on kokenut muutoksia viimeisten parin vuoden aikana. Ensinnäkin tapahtuman nimestä on pudotettu rock pois, joka vaikkakin kuvaa tapahtuman luonnetta kieltämättä paremmin, kertoo myös omasta näkökulmastani ikävästä kehityksestä. Toisekseen ennen perjantaista sunnuntaihin kestävä festivaali supistui vuosi sitten perjantai-lauantai -tapahtumaksi, ja tänä vuonna ainakin minut yllättäen laajeni kattamaan loppuviikon keskiviikosta lauantaihin. Festarit myös siirrettiin vuosi sitten kesäkuun loppuun, joka kylläkin ainakin säiden puolesta oli aivan etevä veto järjestäjiltä. 

Kyllähän Provinssi tarjosi laajan kattauksen, kaikille vähän kaikkea. Isot nimet vetivät porukkaa illasta toiseen, ja selkeästi lehtijuttujen perusteella festivaalien kävijämäärät nousivat ilahduttavasti plussalle. Hyvä näin! Itse olin kuitenkin hieman hämmentynyt festareiden luonteen muutoksesta ja osaltani pettynyt, kun varsinaiselle rokille jäi huomattavasti aikaisempaa vähemmän lava-aikaa. Koska itse en aivan ole päässyt sisälle läppärillä soittavien megatähtien maailmaan, ei paljon lämmittänyt joku Galvin Harris pääesiintyjien listalla.

Me lähdimmekin Tommin kanssa pääasiassa katsomaan Fate No Morea, josta molemmat pidämme paljon ja jonka olemme nähneet ennenkin livenä, minä kerran, Tommi useammin. Pohdimme kylläkin pitkään olisiko Fate No More aivan yhden festaripäivän lipun hinnan arvoinen, mutta kun nähtävien bändien listalle otettiin vielä Stam1na, minulle Jenni Vartiainen, Tommille PK Keränen ja uudelleen esiintymislavoille palannut Musta Paraati, päätimme kuitenkin lähteä katsastamaan Törnävänsaaren meiningit. 

Aloitimme lauantaina koko perheen voimin picnicillä puistossa, jonka järjesti Seinäjoen Nuorkauppakamari. Papu jatkoi siitä mummin kanssa päiväunille, me vaihdoimme Tommin kanssa liput rannekkeisiin Seinäjoen rautatieasemalla ja minä suuntasin kuuntelemaan Jenni Vartiaista. Jenni on kyllä joka kerta yhtä maaginen, upea nainen, jota katselee ja kuuntelee mielellään. Olin ystäväni kanssa loppuvuodesta Tampere Talolla kuuntelemassa Jennin keikkaa ja täytyy todeta, että ehkä Jenni toimii aavistuksen verran paremmin sisätiloissa kuin ulkoilmalavalla. Mutta olihan Jennin keikalla silti kivaa!


22 Pistepirkosta tuttu PK Keränen esiintyi White Stagella mies ja kitara -kokoonpanolla. Tuttuja biisejä hieman erilaisella sovituksella, rauhallinen esiintyminen ja Keräsen lempeän erikoinen ääni toimi pienellä, intiimillä lavalla hienosti. Itse tosin hairahduin höpöttelemään tuttujen kanssa pitkälti koko keikan ajaksi, mutta musiikki kuulosti taustallakin erinomaiselta. Samalla maistoimme tapahtuman nimikko-olutta, joka oli suolaisesta hinnastaan (8€ pullo) huolimatta aivan hyvää.




Stam1na soitti Provinssissa joka päivä yhden albumillisen musiikkia ja lauantaille osui bändin viimeisin julkaisu SLK. Stam1na on taattua jyskettä alusta loppuun ja saa pitin pyörimään iloisella energialla. Itse en bändistä radiossa niin syty, etenkään ehkä uusista biiseistä, mutta sinne pittiin minäkin ryntäsin Tommin kanssa juoksentelemaan tuosta noin vaan. Meininki oli kohdillaan, ihmiset iloisia ja bändillä hyvä boogie lavalla. Itse en ole pittejä aikaisemmin harrastanut hyvinkään ahkerasti, ehkä liiallisen itsesuojeluvaiston vuoksi, mutta tässä pitissä kaatuneet nostettiin ylös yhteistuumin ja kadonneet puhelimet palautettiin infopisteeseen heti keikan jälkeen, kuten omakohtainen kokemukseni osoittaa.


Päivän pääesiintyjä, jo mainitsemani Fate No More ei tuottanut pettymystä vaan soitti uuden albumin julkaisusta huolimatta hyvän setin myös vanhoja, tuttuja biisejä. Mike Pattonin ääni on hunajaa, bändi otti kontaktia yleisöön ja yksinkertainen lavashow kukka-asetelmineen oli aivan jees. Tommi muisteli haikeana miten edellisillä keikoilla Patton saattoi heittää voltin tai hypätä yleisöön "surffaamaan", mutta todettuamme, että niistäkin ajoista alkoi olla jo parikymmentä vuotta oli ainakin minun mielestä ymmärrettävä jos kaikenmoisiin akrobaattisiin temppuihin ei bändin keulahahmo enää taipunut. Väkeä riitti, mutta edes kovin edessä ei ollut tukalaa vaan tilaa riitti tanssahdella ja fiilistellä hienoja biisejä muun festariväen kanssa. Myös hieman viilennyt ilta auttoi jaksamaan väkijoukossa paremmin, toisinaan festareilla kun on saanut taistella hapen loppumista vastaan oikein kunnolla.



Illan viimeinen bändi oli suomalainen punk- ja rocklegenda Musta Paraati, joka palasi esiintymislavoille parinkymmenen vuoden tauolta. Itse en ollut bändistä kuullut lainkaan, joka voi liittyä jotenkin siihen, että Musta Paraati on mennyt tauolle minun ollessani kahden vanha, mutta Tommi oli tietenkin valveutuneempi bändin suhteen. Minulle riitti tieto, että Herra Ylppö oli tullut bändin laulajaksi. Suuntasimme siis vielä Saarilavalle kuuntelemaan legendaarista bändiä, mutta vaikka musiikki oli hyvää ja Herra Ylppö tapansa mukaan ah niin ihana, emme jaksaneet puolta tuntia kauempaa vaan suuntasimme kotiin nukkumaan. Aika villiä.


Provinssi on siis rokattu tältä kesältä. Jännä nähdä mitä festarille tapahtuu tulevaisuudessa, onko se jatkossakin nelipäiväinen ja millaisia suuria nimiä tapahtumaan saadaan jatkossa? Mikäli erimoiset digimuusikot saavat enemmän lava-aikaa ja perinteiset instrumentteja soittavat rockbändit jäävät sivuun voi olla, että käynnit Provinssissa ainakin tässä taloudessa vähenevät tulevina kesinä. Jää nähtäväksi! Seuraavat festarit olisivatkin sitten Joensuussa heinäkuun puolessa välissä. Niillä pitäisikin jaksaa kokonaiset kaksi päivää.




(Kuvat ovat järkyttävän surkeita, sillä portilla ohjattiin ystävällisesti toimittamaan järjestelmäkamera narikkaan festareiden ajaksi. Kuvat on siis otettu kännykällä, jossa etenkään zoomatessa ei valo tai tarkkuus riitä alkuunkaan. Menneinä vuosina järkkärin on saanut tuoda alueelle ja festarikuvat ovat olleet sellaisia, joita on kehdannut katsellakin, mutta jatkossa täytynee kuljettaa perus pokkaria mukanaan eri tapahtumissa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!