25. heinäkuuta 2015

Elämää lapsen allergioiden kanssa

Minulla ei ole allergioita, ei ole koskaan ollut. Sen lisäksi olen ollut koko elämäni enemmän tai vähemmän kaikkiruokainen, joten tiettyjen ruoka-aineiden välttely muutenkin allergiavapaassa perheessäni ei ole ollut kovinkaan arkista. (Tosin isäni on uhannut avioerolla jos kotonamme hänen aikanaan tarjotaan hernekeittoa, mutta sekin pohjaa kansakouluaikaisiin ruokatuntitraumoihin, ei siihen, etteikö hän voisi halutessaan kyseistä ruokaa syödä.) Tommin myötä allergioita on tullut jonkin verran kuvioihin, mutta pääasiassa välttelemällä tuoretta omenaa hänen lautasellaan, sekä siivoamalla kissankarvat perusteellisesti vanhempieni kotona joka kerta vieraillessamme, olen onnistunut pärjäämään ilman allergioiden suurempaa vaikutusta elämääni.

Papu aloitti vihannes- ja kasvissoseet noin neljän kuukauden iässä ja maistelikin sujuvasti kaikki ohjeiden mukaiset ruoat aloittaen perunasta, porkkanasta, bataatista ja kukkakaalista, ja puolen vuoden iässä siirtyen puuroihin ja lihoihin. Ainut ruoka josta poika ei tuntunut perustavan oli kala, joten sen syöttäminen onkin jäänyt vähemmälle. Puolen vuoden iässä Papulla alkoi olla punaisia kuivia läiskiä selässä ja vasemmassa nilkassa. Neuvolassa lääkäri epäili pojalla olevan atooppista ihottumaa ja ohjeisti rasvaamaan ihoa reippaasti jokaisen iltakylvyn päätteeksi. Kesän alkuun mennessä iho-oireet olivat levinneet myös vatsan puolelle, ja sekä kaula että polvi- ja kyynärtaipeet olivat auki. Totesimme, että olisi korkea aika uskoa ettei kyseessä ole ehkä pelkkä atooppinen iho.


Neuvolasta meille kyllä luvattiin lähete allergiatesteihin, mutta päätimme hyödyntää Papulle otettua lapsivakuutusta ja varata ajan Mehiläisestä. Siihen päätökseen olemme olleetkin oikein tyytyväisiä. Saimme ajan helposti netistä parin päivän päähän, lasten allergia- ja iho-oireisiin erikoistunut lääkäri on ollut oikein miellyttävä, ja Mehiläisen tiloihin Finlaysonille on helppo tulla vaunuilla julkisia hyödyntäen. Kävin näyttämässä Papua lääkärillä kesäkuun alussa jonka johdosta saimme lähetteen ja ajan allergioita testaavaan Prick-testeihin, joissa testattavat sarjat olivat lasten perus, viljat, sekä hedelmät ja vihannekset. 

Prick-testit otetaan niin, että käsivarren pinnalle merkataan jokaista ainetta varten pieni viiva kynällä, Papun tapauksessa molempiin käsivarsiin tuli kaiken kaikkiaan yli parikymmentä viivaa. Lääkäri olikin jo varoitellut, että lapsi saattaa saada raivarin testin aikana, lähinnä siksi, että häntä pidetään kiinni pitkään. Niinhän siinä tietenkin kävi. Viivojen piirtely oli vielä aivan hauskaa, mutta kun viivojen viereen ruvettiin tiputtelemaan testattavia aineita pieninä nestemäisinä pisaroina, alkoi huuto. Huuto vain yltyi kun pisteet lävistettiin pienen pienillä neuloilla, että aineet pääsisivät kunnolla ärsyttämään ihoa. Olihan se aika lohduttoman kuuloista, mutta eihän sitä auttanut muuta kuin kärsiä mukana.

Kun testattavat aineet olivat vaikuttaneet tarvittavan ajan, hoitaja painoi ihoa läpinäkyvällä viivottimella nähdäkseen mistä aineista aiheutui reaktiota. Papun tapauksessa allergisoivia aineita olivat peruna, maissi, riisi, omena, banaani, soija, katkarapu, valkosipuli, maapähkinä, lanttu, selleri ja palsternakka, myös kissa aiheutti ärsytystä iholla. Niin, ja maito.

Luonnollisestikaan katkarapu tai valkosipuli eivät hyvin yleisiä aineita Papun ruokavaliossa olekaan, mutta hieman köyhdytti soseiden sisältöä kun peruna ja maissi, sekä kaikki palkokasvit (mm. herne ja linssit) jäivät pois. Onnenksi olen tehnyt Papun ruoat itse, sillä kun vältettävien listalta löytyy mm. palsternakka ja selleri, ei kaupan valmissoseista löydy kuin kaksi ruokavalioon sopivaa ateriapurkkia. Kävi tuuri kun molemmat ovat Hipp-merkiltä, "hippejä" kun Papu on tykännyt mm. reissun päällä tykännyt syödä toisin kuin muita merkkejä (testattu on). Omenan ja banaanin joutuminen vältettävien ruokien listalle aiheutti enemmänkin päänvaivaa, hedelmät ja marjat kun olen antanut purkista. Yllättävän moni sose on omenapohjainen, mutta vaikka löytyisikin hedelmäsose josta sekä banaani että omena puuttuu, useimmissa on riisi- tai maissitärkkelystä. Kauppareissuilla onkin saanut olla tarkkana tuoteselosteita lukiessa. 

Maito aiheutti yllättävän vähän päänvaivaa, saimmehan lääkäriltä reseptin apteekista saatavaan Pepti 2 -korvikkeeseen. Lääkäri kyllä vihjasi, että suurista marketeista samaa korviketta saa hieman halvemmalla. Se olikin hyvä, sillä apteekissa 900 gramman purkki maksaa melkein 50 euroa ja kestää, annostelusta riippuen, noin viikon. Prismoista ja Citymarketeista samaa tavaraa sai noin kympin halvemmalla, mutta siltikin hinta oli aika hurja. Onneksi sain vihjeen eräästä allergisten lasten vanhemmille suunnatusta Facebook-ryhmästä, jossa vanhemmat myyvät itselleen tarpeettomaksi jääneitä erikoiskorvikkeita. Onnistuinkin tekemään kaupat erään äidin kanssa viidestä purkista huomattavan edulliseen hintaan, ja päiväystäkin oli reilusti jäljellä.

Tällä viikolla kävimme jälleen Mehiläisessä Papun maitoaltistuskokeessa. Sitä varten olemme pitäneet viikon ajan niin sanottuan "kakkapäiväkirjaa" johon olemme merkanneet pojan tuottamien pökäleiden laadut ja esiintymiskerrat, sekä muut mahdolliset allergian aiheuttamat oireet. Aika hyvältä on Papun iho näyttänyt, jopa kaulalla pitkään ollut haava on parantunut ja kadonnut. Jonkin verran taipeissa esiintyy edelleen punaisia jälkiä ja vasen nilkka selkeästi kutisee, mutta muuten iho on ollut aika siisti. Maitoaltistuksessa Papulle juotettiin yhteensä 2 desiä NAN:n H.A.-korviketta monessa, joka kerta määrältään suuremmassa erässä. Sairaanhoitaja annosteli korvikkeet ja antoi ne, ja tarkkaili koko kolmen tunnin altistuksen aikana poikaa mahdollisten oireiden varalta. Lääkäri suoritti alku- ja lopputarkastuksen. 




Papu selvisi ilman näkyviä oireita, jonka vuoksi saimme ohjeet jatkaa altistusta viikon verran kotona. Nyt taas pidämme siis kakkapäiväkirjaa ja tutkimme vaippojen sisältöä. Välillä Papun posket ovat mielestäni punottaneet tavallista enemmän, etenkin aamulla ja illalla, mutta on vaikea sanoa kuinka paljon havainnoissa on kuvitelmaa mukana. Muutoin korvike ei ole tuntunut haittaavan poikaa sen kummemmin. 

Olisi tietenkin helpotus jos maitoaltistuksen myötä toteaisimme, ettei Papu ainakaan maidolle ole allerginen. Sitä mukaa muitakin allergisoivien aineiden listalla olevia ruokia voisi tuoda pikku hiljaa, yksi kerrallaan, mukaan Papun ruokavalioon. Kuulemma näin pienillä lapsilla havaitut allergiat poistuvat yleensä parin vuoden sisällä, joten ei kannattane heittää kirvestä kaivoon ja nyyhkiä kaikkien niiden menetettyjen perunanmuusien perään. Toivotaan, että iho-oireet pysyvät poissa ja poskienkin punotus johtuu jatkossa vain touhuamisen määrästä.

Ja voi pojat, sitä touhua kyllä riittää... Vai löytyykö jonkun muunkin perheestä unissaan konttaaja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!