21. kesäkuuta 2015

Perinteinen mökkijuhannus

Meillä on Tommin kanssa ollut jo useamman vuoden perin toimiva sopimus juhlapyhiin liittyen: vietämme aina joulun minun vanhempieni luona lapsuuskodissani Etelä-Pohjanmaalla ja juhannuksen Tommin mökillä Itä-Suomessa. Tokihan se olisi hauskaa joskus juhlia keskikesän juhlaa myös oman perheeni kesken isovanhemmiltani perityllä mökillä, etenkin kun sille mökille on tästä Tampereelta vain noin puolisentoista tuntia ajomatkaa, mutta koska en ole valmis luopumaan perinteisestä joulustani, juhannukseksi suunnataan vuodesta toiseen noin neljänsadan kilometrin päähän Pohjois-Savoon.

Niin myös tänäkin vuonna. Ihana, siis oikeasti ihana anoppini saapui jo viime maanantaina auttamaan minua ikkunoiden pesussa (lue: pesemään meidän ikkunat ja parvekelasit) ja viettämään aikaa Papun kanssa. Minulle, väsähtäneelle kotiäidille tämä tietenkin oli luksusta. Ikkunat ja parvekelasit peseytyivät melkein kuin itsestään, pyykit löytyivät viikattuina kaapista, lapsi oli ruokittu, puetettu ja leikitetty, koko ajan, ja aina kun yritti ehättää anopin kiinni itse työnteosta, nainen istui Aamulehteä lukien olohuoneen nojatuolissa. Miten noi pohjoiskarjalaiset naiset ovat niin tehokkaita noin salakavalasti? Papukin otti jälleen kehitysaskelia, melkein jopa kirjaimisellisesti, sillä tyyppi nousi seisomaan tukea vasten sen puolen tunnin aikana, mitä ajelin nyrkkeilyharjoituksiin joita lopulta ei ollutkaan silloin kun luulin. Hyvä minä... Mutta oikeasti hyvä Papu!

Pystyyn nousemisen lisäksi myös tämä oli uusi, erityisen hauska juttu.

Anoppi tuli tietenkin mukanamme Itä-Suomeen. Oli helpottavaa ajella sen viitisen tuntia mökille, kun Papullakin oli takapenkillä seuraa. Koska tyyppi ei enää nuku kuin parin tunnin päivittäiset päikkärit on pitkään autossa istuminen toisinaan turhauttavaa, meille kaikille. Ajomatka mökille sujui kuitenkin varsin mielekkäästi; lomaliikenne oli maltillista torstaina aamupäivästä välillä Tampere-Jyväskylä, Jyväskylän Keljonkeskuksella ei ollut hirveästi vielä ruuhkaa kauppojen kassoillakaan, eikä loppumatkastakaan jouduttu mahdottomiin letkoihin tienpäällä matkatessamme. 

Mökillä juhannuksen kuvioihin liittyi tietenkin perinteisesti saunominen ihanassa rantasaunassa, jossa löylyt ovat lempeät ja kosteat eikä lämmittämiseenkään kulu puolta iltaa. Ruoka näyttelee enemmän tai vähemmän pääosaa ja jo muutaman vuoden ajan olemme valmistaneet juhannusaattona grilliribsejä uunissa kypsyttämällä. Tällä kertaa päätimme koittaa keittää ribsit colajuomassa ja mausteissa, ja ribseistä tulikin todella herkullisia! Juhannuspäivänä oikaisimme hieman ja paistoimme kaupan kylmäaltaasta valikoimiamme valmiiksi marinoituja possuja ja kanafileitä, mutta valmistimme niiden kylkeen maukkaan lämpimän perunasalaatin rucolapedillä. Siitä tulikin oitis yksi kesäpöydän suosikeistani, joten resepti onkin syytä painaa mieleen.


Juhannuksen erikoisuuksia olivat ensimmäistä kertaa kokeilussa olleet särkipihvit ja Tommin synttärikakku. Särki on usein tituleerattu roskakalaksi eikä sitä kyllä syö Erkkikään sellaisenaan kalan runsaan ruotoisuuden vuoksi, mutta kuulemma kala maistuu aivan hyvältä. Tommi on aikaisemmin hankkinut jonkin kaupan alennusmyynnistä lihamyllyn ihan vain kalan jauhamista varten, ja kun Tommi isänsä kanssa nostelikin oivan saaliin hyväkokoisia särkiä laiturin nokasta aattoiltana, päätimme koittaa särkipihvien tekemistä. Helpolla ohjeella nopeasti pyöräytetty taikina maistui muurikkapannun kautta aivan kelvolliselta ja pihvit olisivatkin varmaan aivan paikallaan esimerkiksi sämpylöiden välissä kalaburgerina. Papukin sai osansa ja näytti särki maistuvan pojalle hyvin parsakaalibataatin kanssa.


No mutta entäs se kakku sitten? Koska juhannuksena vietetään aina Tommin syntymäpäiviä olin pyytänyt, että saisin leipoa sankarille kakun muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä Tommin äiti on halunnut valmistaa synttärikakuksi Tommin lapsuusajan herkkuja, mutta omat jauhopeukaloni ovat syyhynneet jo jonkin aikaa miehen merkkipäivien tienoilla. Kyselinkin jokin aika sitten olisiko Tommilla toiveita kakun suhteen, ennen kuin antaudun suunnittelemaan pohjaa, täytettä (tai täytteitä) ja koristeita. ”Hmm... joo, pekonia!” Niin siis kakun, syntymäpäiväKAKUN suhteen? ”Niin. Pekonia.” Jahas, no selvä.

Ja tämmöinen siitä sitten tuli, tadaa!


Muuten juhannus, joka oli yllättävänkin vähäsateinen eikä yhtään niin kylmä kuin vuosi sitten, piti sisällään Papun kiipeilytelineenä toimimista, sohvalla retkottelua, kalastelua ja nuotiolla istuskelua. Tänään vielä ennen tavaroiden pakkaamista päätimme Tommin kanssa reipastua ja käydä aamulenkillä, joten edes jotain liikunnallistakin tuli harrastettua kaiken paikallaan nautiskelun vastapainoksi.








Lisäilen juhannuksen herkuista ohjeita seuraavassa postauksessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!