31. toukokuuta 2015

Miniloma Budapestissa

Tommi lupaili jo jouluna, että voisi syntymäpäivälahjana minulle kustantaa koko perheen vaikkapa Kreikkaan lomalle kevään tullen. Katselimmekin Kreikan matkoja ensin matkatoimistojen kautta, mutta monet olisivat ottaneet lapsesta, jopa alle 2 vuotiaasta, saman hinnan kuin aikuisesta. Kun pitkää viikonloppua Haniaan oli hankala löytää lentojenkin puolesta, päätimme tuumata matkakohteen uudelleen. Tommi on käynyt useammankin kerran Unkarissa ja Budapest on vähän väliä mainittu matkakohteiden listalla, joten kun Ryanair lentää vieläpä kätevästi tästä kotikentältä Pirkkalasta, päädyimme Unkarin pääkaupunkiin.

Vaikka olemme molemmat Tommin kanssa matkustelleet paljon yhdessä ja erikseen, oli tässä matkassa jotain ainutlaatuista: olimme lähdössä ulkomaille ensimmäisen kerran lapsen kanssa. Jännitys oli aivan käsittämätön! Järkevästi yritimme itsellemme ja toisillemme kertoa, että eihän se matkustaminen nyt tavallisesta poikkea vaikka mukana kulkeekin tuollainen yhdeksän kuukauden ikäinen ipana. Että hotellilta on vuokrattu lapselle vuode, lentokoneessa muksu menee sylissä ja matkarattaatkin kulkevat ilmaiseksi koneen säilössä.  Kun tyyppi ei vielä kävele, niin rattaissahan hänen on hyvä istua ja katsella meininkiä.

Koska meillä ei ollut käsitystä siitä miten ja millaisia vauvan ruokia Unkarista löytyy, emmekä halunneet alkaa arvuuttelemaan vieraan kielen kanssa, päätimme kantaa Papun ruoat mukanamme. Papu ei juurikaan ole kaupan ruokia syönyt, pois lukien hedelmäsoseet, sillä olen itse tehnyt kaikki soseet lihoineen päivineen alusta lähtien. Siksipä hypermarketin vauvanruokahyllyltä löytyikin yksi perin hämmentynyt äiti lähtöpäivänä, kun yritin etsiä ruokapurkkeja joissa olisi mahdollisimman paljon kasviksia ja lihaa ja mahdollisimman vähän vettä ja kaiken maailman tärkkelyksiä. Onpa vauvanruokashoppailussakin oma hommansa, miten te valmisruokiin luottavat selviätte joka kerta ruokaostoksilla? Jotta asiat eivät olisi toki näinkään simppeleitä, kannoimme mukanamme myös vaipat ja valmiit aamupuurot, sekä äidinmaidonkorvikkeen jauhemaisessa muodossa. Valehtelematta Papun tavaroita oli meidän vanhempien tavaroihin verrattuna melkoisen paljon.




Lento Budapestiin lähti verrattaen myöhään maanantaina, vähän vaille yhdeksän illalla, mikä tarkoitti sitä, että Papun nukkumaanmenoaika oli ja meni hyvän aikaa sitten. Koneessa oli kuitenkin aika rauhallinen lapsi, joka sai torkahdettua sylissä reiluksi puoleksi tunniksi eikä piinannut kanssamatkustajia juurikaan kummemmin huutamalla, mitä nyt ihan vähän noin niinkuin muodon vuoksi. Kentältä otimme taksin jolla huristelimme Mercure Korona hotellille. Olimme melko pettyneitä huoneeseemme päästyämme, sillä varaamamme vauvasängyn tilalla olikin ylimääräinen yhden hengen vuode. Tommi lähti tietenkin heti selvittämään asiaa respasta, ja jonkin aikaa odoteltuamme (ja minun vielä käydessä utelemassa missä sänky mahtaa viipyä) saimme Papulle pinnasängyn ja pojan siihen nukkumaan. Eihän siitä nukahtamisesta meinannut enää siinä vaiheessa mitään tulla, vaan tyyppi lörpötteli ja hymyili sylissä ja sittemmin parkui sängyssä, kunnes sai viimein unen päästä kiinni.

Yö meni verrattan hyvin ja aamulla suuntasimme koko perhe hotellin aamiaissaliin syömään, me aamupalabuffetista, Papu pahvitölkistä puristettua puuroa. Aamiaisen jälkeen lähdimme katselemaan nähtävyyksiä pysähtyen Suurella Kauppahallilla, unkariksi ”Nagycsarnok” (Vámház krt. 1-3). Tämä 1897 rakennettu kolmikerroksinen kauppapaikka oli pullollaan tuoreita vihanneksia, katosta roikkuvia makkaroita, hedelmiä, käsitöitä ja monta mahdollisuutta nauttia nopean lounaan, mutta me päädyimme vain ihastelemaan ihmisvilinää ja tarjontaa kiertämällä sekä katutason, että yläkerran käytävät. Rakennus oli itsessään kaunis ja paikkana todella siisti, ja mikäli olisimme olleet tuliaisia tai lounaspaikkaa etsimässä, olisimme varmasti löytäneet etsimämme juuri täältä.


Jatkoimme matkaa kohti Linnakukkulaa, unkariksi ”Várhegy”, jossa nimensä mukaisesti sijaitsi maailmanperintökohteeksi leimattu linna-alue. Ensimmäisen kerran tälle kukkulalle rakennettiin kuninkaallinen linna jo 13. vuosisadalla, mutta monien hyökkäysten ja viimeisimpänä toisen maailmansodan aikaisten pommitusten jäljiltä kukkulan rakennukset olivat pelkkiä raunioita ja ne tuli rakentaa uudelleen. Kukkulalle, joka siis sijaitsee Budan puolella, pääsee kaapelihissillä, mutta me päätimme vaunujen vuoksi kävellä ylös, joka sekin on varsin suositeltava vaihtoehto. Koko kukkulan pääsee kiertämään kävellen joten takaisin ei tarvitse palata samaa reittiä. Kukkulan päältä avautuu mahtava maisema yli Budapestin ja erityisesti parlamenttitalo näkyy komeana Tonavan toiselta puolelta. Kukkulalle on kätevä tulla Pestin puolelta vuonna 1849 käyttöön otettua Széchenyin ketjusiltaa pitkin. Wikipedia osasi kertoa, että silta rakennettiin vanhan ponttoonisillan tilalle kun eräs István Széchenyi joutui vaikeiden jääolosuhteiden vuoksi odottamaan kokonaisen viikon päästäkseen isänsä hautajaisiin Tonavan toiselle puolelle.




Iltapäivällä Papu ja Tommi palasivat takaisin hotellille jotta Papu saisi hieman leikkiä huoneessa ennen illalliselle lähtöä, minä jatkoin keskustan kävelykadulle Váci utcalle. Tarkoitus oli käväistä muutamassa kaupassa ja suunnata sitten takaisin hotellille, mutta onnistuin suorittamaan pienen katoamistempun ilman karttaa vain todetakseni lopulta, että olin käynyt jotakuinkin aivan hotellin kulmalla. Tästä tietämättömänä olin kiertänyt hyvän lenkin palaten takaisin Tonavalle ja siitä tuttua katua hotellille. Illalliselle lähtömme siis venähti, samoin kuin Papun nukkumaan meneminen. Paikallisesta ruokakaupasta tarttui matkaan etiketiltään ihastuttava viinipullo, jota maistelimme hotellilla pojan viimein päästyä unille. Eipä ollut maultaan hääppöinen, mutta ei tullut suurta tappiota kun hintaakin taisi olla kokonaisen euron verran.



Seuraavana päivänä annoimme Papun nukkua aamupäikkärinsä hotellilla ja lähdimme vasta puolen päivän maissa kaupungille. Suuntasimme tällä kertaa ydinkeskustasta pois, kohti Sankarten aukiota. Matkalla poikkesimme käytettyjen vaatteiden kauppaan, josta Tommi löysi kauluspaidan 1400 forintilla (4,50 euroa) ja minä Papulle muutama paidan yhteensä 1820 forintilla (5,90 euroa). Itselleni en harmikseni löytänyt mitään, vaikka hyväkuntoisia vaatteita olikin rekkikaupalla tarjolla. Sankarten aukio, unkariksi ”Hősök tére”, sijaitsee Pudan puolella Andrássy út –kadun päässä. Sen muistomerkkiin on ikuistettu neljätoista Unkarin kuninkaita ja kansallisia johtajia kuvaavaa pronssipatsasta. Keskellä sijaitsevan pylvään nokassa komeilee arkkienkeli Gabriel.

Kierrätettyjä vaatteita myyvä Renoválás sijaitsee osoitteessa Erzébet krt. 8. Fszb

Sankarten aukio sijaitsee lähellä Budapestin eläintarhaa, jonne Tommi halusi edellisestä reissustaan vakuuttuneena palata. Söimme hampurilaiset eläintarhan portin läheisyydessä sijaitsevassa ulkoilmaravintolassa nimeltä BRGR. Viereisessä pöydässä istuneet suomalaiset kehuivat annoksia maistuviksi, mutta meidän mielestä ne lähinnä näyttivät hyviltä ilman sen kummempaa makuelämystä. Nälkä oli kuitenkin sen verran suuri, ettei burgereista tullut napattua edes kuvaa ennen kuin ne päätyivät parempaan talteen.

Minulla on aina ollut hieman ristiriitainen suhtautuminen eläintarhoihin. Tavallaan en pidä siitä, miten eläimet jotka saattavat vaatia verrain suurtakin reviiriä luonnollisessa ympäristössään, pakataan pieneen, ainakin omaan silmään melko virikkeettömään aitaukseen ihmisten töllättäviksi ja lasten härnättäviksi. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, että monet eläintarhat tekevät kovasti työtä eläintensä hyvinvoinnin puolesta, edistävät villieläinten tutkimusta ja joskus jopa pelastavat lajeja sukupuutolta. Pekingissä vierailemani pandatarha jätti jälkeensä syvän masennuksen, Budapestin eläintarhaan haluan palata uudelleen. Se oli monipuolinen, laaja ja siisti paikka, ja vaikka muutamat eläimet kuten leobardit ja karhut kiersivätkin aitaustaan ympäri mikä viittaisi liian pieneen tilaan, pääasiassa eläimet vaikuttivat hyvin hoidetuilta ja mikäli ihminen sitä voi arvioida, tyytyväisiltä. Eläintarhassa on paljon aktiviteetteja myös lapsille Holnemvolt Parkin alueella, joka on eläintarhan kyljessä ja jonne pääsee samalla lipulla. Papu heräsi vaunuissaan sen verran, että katseli hetken kirahveja ja leobardeja, sekä Madagascar –talossa vapaana juoksevia rengashäntämakeja. Liput puistoon maksoivat aikuiselta 2500 forinttia (8,90 euroa) ja 2-14 vuotiailta lapsilta 1800 forinttia (6,40 euroa).


Meillä oli tarkoitus mennä alkuillasta syömään Tommin bongaamaan ravintola Rubeniin, joka sijaitsi lähellä hotelliamme, mutta jälleen kerran arvioimme etäisyydet ja kävelemiseen vaadittavan ajan hieman väärin ja saavuimme ravintolalle vasta lähempänä seitsemää, kun Papun olisi pitänyt jo päästä kovaa kyytiä iltatouhuihin ja nukkumaan. Sen lisäksi Ruben oli täynnä, emmekä siksi mahtuneet edes pikaiselle illalliselle ravintolaan. Päätimme, ettemme piinaa poikaa myöhäisellä illalla, ja minä menin hotellille pistämään Papun nukkumaan samalla kun Tommi lähti hakemaan meille take away-illalliseksi paikallista kebabia, gyrossia. Nautimmekin romanttisesti gyrosta vaahtomuoviastioista siemaillen samalla Tommin tuomaa, edellisen illan viiksijuomaa monesti parempaa ja noin kahdeksan kertaa kalliimpaa unkarilaista punaviiniä. Rubenin suosiosta vakuuttuneena ja illan kokemuksen viisastuttamana varasimme seuraavalle illalle pöydän raflasta ja painuimme unille.

Olisikohan johtunut hotellin ilmastoinnista (joka kylläkin suurimman osan ajasta oli poissa päältä) ja huoneen kokolattiamatosta, mutta kukaan ei nukkunut seuraavana (tai sitä seuraavana) yönä hyvin. Papu heräsi yskimään voimakkaissa puuskissa ja itkemään päälle, joten siinä sitten noustiin rauhoittelemaan poikaa takaisin uneen useaan otteeseen aamuyön tunneilla. Aamulla koko porukka oli hieman kärttyisenä, mutta olimmekin suunnitelleet hieman rauhallisemman päivän jättäen kauempana sijaitsevat nähtävyydet seuraavaa kertaa odottamaan. Käppäilimme Papun aamu-unien jälkeen lähellä sijaitsevaan Cafe Centraliin, eli Centrál Kávéháziin (Károlyi Mihály u. 9) kahville ja leivoksille. Vuonna 1887 perustettu kahvila on toiminut monien kirjailijoiden ja sanomalehtiväen päämajana, ja rakennus olikin todella viehättävä paikka kahvilalle ja ravintolalle. Valitsimme listalta perustajan mukaan nimetyn kahvin, Pesti kávén, joka tarjoiltiin kermavaahdon ja macaron-leivoksen kanssa, sekä kaksi ihastuttavalta kuulostavaa kakkupalaa listalta, jotka pistimme puoliksi. Minun valitsemani Centrál torta oli ihanan suklainen olematta kuitenkaan liian makea, Tommin valitsema jogurttileivos (jonka nimi oli muutes Csökkentett szénhidrát tartalmú gyümölcsös joghurt desszert, sanoppa kolme kertaa nopeasti peräkkäin jos pystyt) tasapainotti mukavasti suklaan tuhtia makua. Paikka oli keskiverohintoihin verrattuna aavistuksen kalliimpi (kahvi maksoi 990 forinttia/3,20 euroa, suklaakakku 690 forinttia/2,20 euroa ja jogurttileivos 590 forinttia/1,90 euroa) mutta kotipuolen hintoihin nähden sangen edullinen. Ja todellakin hintansa väärti! Palvelu oli todella kohteliasta ja ripeää, joten senkin puolesta paikkaa voi suositella.


Jatkettuamme matkaa ihmettelimme miten Papu jaksoi ulista rattaissaan vaikka päiväuniaikakin oli jo tuloillaan, kunnes tajusimme katsahtaa kelloa ja todeta, että kai se lapsikin haluaisi jotain lounasta kun vanhemmat vain herkuttelevat kahvilla ja leivoksilla. Parkkeerasimme siis lähimpään ruokapaikan tapaiseen, ravintola Spileriin, ja nautimme samalla lasit paikallista valkoviiniä kun ruokimme pojan. Tarjoilija suositteli meille listalta valkoviiniä joka meidän makuumme oli hieman liiankin kevyt ja ehkä aavistuksen liian hapokas. Kuitenkin aivan kelpo iltapäivän janojuoma. Kun Papu oli ravittu ja tyyppi sai viimein nukahdettua, poikkesimme tiellemme sattuneeseen second hand –vaateliikkeeseen, siis jälleen kierrätysvaatteiden kimppuun. Kuten edellisessäkin liikkeessä, minä lähdin paikasta tyhjin käsin, Tommi uuden (tai noh, käytetyn) kauluspaidan omistajana. Tasan menee. Käväisimme myös läheisessä marketissa toteamassa, että eipä kannata jatkossa Unkariin kantaa kilokaupalla lastenruokia.

Ravintola Spiler

Kierrätettyjen vaatteiden liike American Rags sijaitsee osoitteessa Bank utca 6.
Kyllä tällä d&m -marketin lastenruokavalikoimalla yhden loman pärjäisi, vai mitä?
Myöhäisen lounaan nautimme jälleen pikaruokameiningeissä Tommin valitessa gyrosta pitaleivällä, minun päätyessä vaihtelun vuoksi falafeliin. Kahden hengen ruoka limsatölkkeineen maksoi noin 1400 forinttia (4,90 euroa) ja istahdimme penkille aurinkoon aterioimaan. Vaikka itse suosin paikallisia ruokapaikkoja matkoilla, jostain syystä koen hankalaksi vastustaa Starbucksin tuotteita niiden osuessa reitilleni. Liekö peruja Yhdysvalloissa viettämältäni vaihto-oppilasvuodelta, mutta tälläkin kertaa kävin lunastamassa ah niin herkullisen Frappucchinon jälkiruoaksi, kun ko. kahvila pönötti sopivasti kadunkulmassa. Kierreltyämme hetken vielä ympäri juutalaiskorttelia palasimme takaisin hotellille, jonne me jäimme Papun kanssa leikkimään ja ottamaan päiväunia, Tommi lähti kauppahallille ostamaan tuliaisia omaan ja vanhempiemme kaappiin. 


Illalla kävimme paremmalla onnella Rubenissa toteamassa, että paikka on syystäkin suosittu. Ruokalistalla oli monta hyvältä kuulostavaa vaihtoehtoa, joista minä valitsin alkuruoaksi friteerattua camembergia mustikkahillolla ja perunamuusilla ja pääruoaksi paistettua jänistä rakuunakastikkeella ja leipämykyillä. Tommi valitsi alkuruoaksi sienikeiton ja nautti pääruokana hirvimuhennosta punaviinissä ja perunamykyillä. Punaviini jota tarjoilija suositteli oli aika kevyt, mutta oikein maistuva ja sopi ruoan kanssa varsin hyvin. Tilasimme pöytään myös tomaattisalaatin ja kaalisipulisalaatin, molemmat aika perinteisiä unkarilaisia lisukkeita. Jälkiruoaksi vastoin parempaa ymmärrystä tilasimme vielä molemmille suklaiset jälkiruoat, jonka jälkeen ähky oli viimeistään taattu.

Ruoka oli aivan kelvollista, mutta olimme hieman pettyneitä kun makuelämykset eivät olleet mitenkään valtaisia. Perushyvää ruokaa, kiva paikka, asiallinen henkilökunta ja ystävällinen hintataso vaikkakin kyseessä oli hieman tasokkaampi ravintola. Suosittelemme käymään mikäli unkarilainen ruoka nykyaikaisella vivahteella kiinnostaa, mutta varaa pöytä nettisivuilta etenkin jos haluat syödä jonain tiettynä iltana tai tiettyyn aikaan. Me olimme varanneet pöydän kello kuudeksi jolloin melkein kaikissa pöydissä oli jo varattu –kyltit, joskin eräs pariskunta pääsi ilman pöytävarausta kun lupasi syödä alle kahdessa tunnissa. Kun aikaisemmin yritimme seitsemän aikaan saada pöytää ilman varausta, oli koko ravintola loppuillaksi täyteen bookattu. Varaaminen onnistuu ravintolan nettisivuilta.



Yö meni jälleen aika pitkälti samoilla linjoilla kuin edellinenkin, ja nyt jo muutaman huonosti nukutun yön vuoksi hermo alkoi olla pinnassa yhdellä jos toisellakin. Pyörähdimme kuitenkin vielä tavaroiden pakkaamisen ja huoneen luovuttamisen jälkeen juutalaiskorttelissa, jossa kävimme ensin kahvilla (en vaan kuollaksenikaan muista enää kahvilan nimeä) ja perään lounaalla ravintolassa, jossa tarjoillaan juutalaista katuruokaa. Ricsi’s oli hauska, erikoisesti kahden rakennuksen välissä oleva ulkoilmapaikka, jonka pienessä puuhökkelissä valmistettiin lounaaksi erinomaisesti sopivia annoksia aina hodarista tabboulehiin. Tiskin takana hääräilevä nuori komea mies maistatti päivän keittoa, jonka sisältöä ei sen kummemmin osannut kertoa, ja kyseli mistä olemme tulleet ja olemmeko aikaisemmin käyneet kaupungissa. Valitsimme listalta Luganega Hot Dogin, annoksen tabboulehia sekä vaatimattomalta kuulostavan The World’s Best Sandwichin. Ravintolan yhteydessä, toisen rakennuksen sisällä olevasta baarista ostimme tuopilliset baarimikon tekemää limonaadia, joka oli todella raikasta ja herkullista. Ruoat olivat erinomaiset maailman parhaan leivän hävitessä hieman maussaan hodarille, mutta kaikki maistui vallan mainiosti meille molemmille. Annokset olivat täyttävät ja niistä nautti hauskassa, hieman erikoisessa miljöössä, joka saattaisi toimia hienosti illanistujaisten tapahtumapaikkana jollain muulla reissulla. Tämä katuruokapaikka veti kirkkaasti kärkeen kaikista niistä harvoista ruokapaikoista, joissa vierailimme tällä reissulla. Suosittelemme!


Ensimmäistä kertaa koskaan olin tyytyväinen, että reissu läheni loppuaan ja lento takaisin kotiin oli enää muutaman tunnin päässä. Se Susanna, joka on uskotellut itselleen ja muille, että pienen lapsen kanssa matkustaminen on se ja sama kuin aikuisten kesken tehty matka, on lopullisesti kääntänyt takkinsa ja toteaa nöyrästi, että hitot on. Toki paljon on kiinni omasta asenteesta, ja kannustan sekä itseäni että muitakin pienten lasten vanhempia rohkeasti lähtemään matkalle perheen kesken, mutta onhan matka aivan eri silloin, kun mukana on pieni ihminen, jonka tarpeet tulee ensisijaisesti ottaa huomioon. Sen lisäksi kaikkien näiden vuosien ja reissujen jälkeen itse tietää jo omat matkakuvionsa, sopeutumisensa hotelliin, vieraaseen ilmastoon ja kulttuuriin, mutta lapsi tuo omat kuvionsa mukanaan. Oli todella ikävää kuunnella Papun yskimistä, joka selkeästi paheni öisin hotellilla ja helpotti päivisin ulkoilmassa. Myös tiettyyn rytmiin tottunut pieni menee enemmän tai vähemmän sekaisin lentojen ja rattaissa istuttavan ajan vuoksi, eivätkä monet lyhyet päikkärit kaupungin melussa välttämättä korvaa muutamaa kahden tunnin päiväunta rauhallisessa ympäristössä. Monet ovat sanoneet, että tämän ikäisen kanssa matkustaminen on vielä helppoa kun lapsi ei kävele, mutta väittäisin, että kyllä ryömimisen asteella olevaakin hiertää paikallaan istuminen päivästä toiseen, eikä oikein ravintoloiden tai kahviloiden lattialla kehtaa toista päästää ryömimään.

Siitäkin huolimatta oli hauskaa käydä Budapestissa lomailemassa, paikasta kun on kuullut niin paljon hyvää! Seuraavalla kerralla käyn mielelläni kaupungissa aikuisessa seurassa jolloin saan perehtyä päivät pitkät nähtävyyksiin ja historiaan, sekä nautiskella rauhassa paikallisen keittiön antimista. Toisaalta Unkariin lähtisi mielellään hieman isomman lapsen kanssa, joka pystyisi jo nauttimaan eläintarhasta ja Budapestin monista kylpylöistä, tai jonka kanssa voisi lähteä vuokra-autolla vaikkapa Balaton-järvelle ja maaseudulle seikkailemaan. Budapestissa on joka tapauksessa paljon nähtävää jokaiselle, joten tervemenoa!


Onko sinulla jotain vinkkejä seuraavaa Budapestin reissua varten? Entä millaisia kokemuksia sinulla on pienen lapsen kanssa matkustamisesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!