24. toukokuuta 2015

Kesän aloitus

Jo muutaman vuoden ajan olen saanut laittaa kalenteriin hyvissä ajoin merkinnän toukokuun toiseksi viimeiselle viikonlopulle: Susirajan rompepäivät. Ne tarkoittavat, että suunnaksi otetaan Tommin perheen Itä-Suomessa sijaitseva mökki, ja mikäli mökille ei pääse, niin koko kesä on enemmän tai vähemmän pilalla. Olen joskus tehnyt sen virheen, että olen esittänyt epäilykseni juuri näiden rompepäivien tärkeydestä, sillä voisihan sitä kuvitella, että kesän mittaan rompepäiviä kyllä riittää. En ole moista virhettä tehnyt aikoihin, sillä joissakin asioissa on vain parempi valita taistelunsa. Susirajan rompepäiville Ylämyllylle on päästävä.

Lelut pakattuna, matkaan siis!

Parasta ko. tapahtumaviikonlopussa on se, että tuolloin yleensä avataan Tommin perheessä mökkikausi. Mökki on yhtään vähättelemättä tärkein paikka Tommille koko maailmassa, ja itsekin olen ihastunut paikkaan kovasti, joten lähden sinne mielelläni. Vaikkakin se tarkoittaa autossa istumista hyvinkin viiden tunnin ajan, joka sinänsä on oma juttunsa etenkin nyt, kun takana istuu tyyppi joka haluaisi käyttää osan päivästä liikkumisen opettelemiseen. Onneksi Papu on ainakin tähän asti osoittautunut erinomaiseksi matkamieheksi, ja nytkin menomatka sujui suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt unta jäbä otti ehkä kokonaiset viisitoista minuuttia... Kun pääsimme perille torstaina noin kymmenen maissa illalla, tyyppi oli jo niin tillin tallin, että jaksoi pelkästään naureskella mummolle ja ukille, kunnes simahti mökin matkasänkyyn.




Vaikka matka onkin pitkä ja vaatii ehkä jatkossa vanhemmilta kekseliäisyyttä tyytyväisen matkaseuran takaamiseksi (tai pitkää pinnaa tyytymättömyyden ilmaisuihin), kyllä aamulla peilityyni järvi, lintujen karjunta, hetkessä lämpeävä rantasauna ja auringon kajastus puiden lomasta palkitsee tunnit autossa! Valehtelematta näissä maisemissa lepää jo muidenkin kuin vain Tommin sielu. Monesti päivät mökillä kuluvat lueskellessa, riippumatossa köllötellen, laiturin nokassa kalastellen ja milloin minkäkin mökkiaktiviteetin, kuten mölkyn pelaamisen tai halkohommien parissa, mutta tällä kertaa anoppi vei meidät ainakin minulle uuteen toimeen: korvasieneen!

Läheiset hakkuualueet olivat niitä täynnä! Askel sinne, toinen tänne, ja kohta jo oli monta pussillista herkullisia sieniä valmiina ryöpättäväksi ja säilöttäväksi. Poitsu kulki aluksi erinomaisesti Manducassa, mutta varmaankaan repusta ei nähnyt ympärilleen tarpeeksi hyvin herran mielestä, joten äänekkäiden vaatimusten seurauksena minä pääsin vain osoittelemaan aarteita maaston kätköistä Tommin ja anopin kerätessä herkut talteen. Kävihän se niinkin! Anopilla oli erinomainen vainu sienten piilopaikoista ja naureskelimmekin, että kun toisilla on tryffelisika, meillä on korvasienimummo. Hän onkin pitänyt meidän perheen pakastimen herkkujen aarreaittana täydentäen sen sisältöä kauden mukaan korvasienillä, mustatorvisienillä, kanttarelleilla, herkkutateilla, suppilovahveroilla... Oli kiva päästä kerrankin itse osallistumaan keruuhommiin, eikä aina nauttia vain valmiista herkuista. Toivottavasti syksyllä ennättäisi tattimetsälle!





Papu palautui aivan hyvin pitkästä ajomatkasta ja pääsi mukavasti omaan rytmiinsä kiinni, joskin jonkin verran päiväunet meinasivat lyhentyä uudessa paikassa. Me vanhemmat olimme melkeinpä lomalla, kun Papu nukkui mummonsa kanssa päämökissä, me taasen erillisessä aittarakennuksessa. Lämmöt alas, kunnon tuuletus ennen nukkumaan menoa ja tieto siitä, että jos poika tarvitsee tuttia yöllä ei itse tarvitse herätä, ja voi hyvän tähären miten makoisat unet voi ihminen saada! Kolme täydellistä, syvässä unessa nukuttua yötä... Kuinka paljon enemmän sitä ihminen oikeasti voi toivoakaan?

Mistä on pienten poikien (ja vähän isompienkin) mökkiviikonloput tehty?

No entäs ne rompepäivät sitten? Säätiedotuksen lupaillessa sateita me heräsimme lauantainakin aurinkoiseen aamuun hyvin jo kuuden jälkeen, söimme aamupalan ja suuntasimme Ylämyllylle kahdeksaksi, heti tapahtuman auetessa. Rompepäivien piti olla tänä vuonna hyvin myyty ja odotimmekin alueen olevan täynnä pöytiä ja kojuja, mutta Hammaslahdella järjestetty huutokauppa ja synkkä sääennuste taisi syödä osan myyjistä samoin kuin asiakkaistakin, eikä alueella ollut turhan suurta tunkua. Muutamia löytöjä tuli kuitenkin tehtyä, kuten Papulle neljän euron jukelittoman suuri Plaston kuorma-auto. Pääasia oli tietenkin osallistua vuosittaiseen tapahtumaan, kierrellä myyntikojuja ja vääntää hinnoista, nauttia grillimakkarat ja käväistä automuseossa ihastelemassa vanhoja menopelejä. Avata kesä perinteitä noudattaen.




Kaikin puolin kesänaloitus Tommin sielunmaisemissa oli juurikin sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla: yhdessäoloa, saunan lempeät löylyt, aurinkoinen metsä ja tyyni järvi. Herkkuja, herkkuja, herkkuja. Lenkki näiden herkkujen perään. Voin nyt kokemuksesta sanoa, että seitsemän (7) kaalikäärylettä, noin 100g sipsejä, dippi ja kaksi Pepsi Maxia eivät ole kovinkaan hyviä eväitä mikäli aikoo lähteä viiden kilometrin hölkälle. Tulipa kuitenkin heitettyä talviturkki noin 12 asteisessa vedessä. Ei mennyt viikonloppu aivan tärviölle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!