10. toukokuuta 2015

Ihka ensimmäinen äitienpäivä

Ne vuodet, kun asuin lapsuudenkodissani, äitienpäivän ohjelma oli jotakuinkin aina tuttu ja turvallinen: isä herätti minut ja veljeni aamulla, ei kuitenkaan liian aikaisin, ja yhdessä menimme Paljon onnea vaan –laulun kajahdellessa herättämään äitiämme, lahjomaan tämän aamiaisella vuoteeseen ja muutamalla paketilla, ja heti pian takaisin jatkamaan unia (etenkin teiniaikoina). Iltapäivällä mumma ja paappa, sekä mummi saapuivat äitienpäivän päivälliselle, tai kuten viimeisinä vuosina, kävimme heidän luonaan kahvittelemassa ja toivottamassa hyvää äitienpäivää. Tänään vietin ensimmäistä kertaa äitienpäivää niin, että olin itse päivänsankarina.

Minun päivääni kuului pitkään nukkuminen oikein luvan kanssa. Pojat hääräilivät aamupuurot ja muut toimet keskenään, minä sain vetää suloisesti sikeitä ihanan keväisen auringon pilkahdellessa sälekaihdinten välistä sänkyyn. Papu oli aamupäikkäreillään kun viimein heräsin enkä jaksanut enää pötkötellä, mutta heti kun pojan huoneesta alkoi kuulua heräävän ukon huhuilua, minut ajettiin takaisin nukkumaan. Kohta viereen tupsahtikin pirteä pikku riiviö kiskomaan tukasta ja kuolaamaan patjalle, isomman mörön seuratessa aamupalatarjottimen kanssa perässä. Ai että, kyllä kelpasi!


Äitienpäivätoiveeni oli mennä perheen kesken brunssille, ja kartoitimmekin Tampereen vaihtoehtoja aikaisemmin viikolla. Brunsseja olisi järjestetty aika monessakin paikkaa, mutta omalle listalleni pääsivät Tammerin, Pella’s Cafen ja uuden tuttavuuden, Cafe Pispalan brunssit. Koska Cafe Pispalan menut vaikuttivat niin mielenkiintoisilta, ja koska Pispala on paikkana niin kovin viehättävä, päätimme varata pöydän sieltä. Tommi soitti pöytävarausta loppuviikosta. Puhelimessa luvattiin tarkistaa tilanne ja soittaa takaisin, jota sitten saimme odotella seuraavaan päivään asti, mutta saimme kuin saimmekin pöydän sunnuntaille kello yhdeksi. Tänään paikasta laitettiin viesti jossa kysyttiin voisimmeko tullakin vasta puoli kaksi, joka olikin aika hyvä juttu, sillä erinäisten vaatekatastrofien myötä olimme hieman myöhässä...



Huristelimme siis bussilla vaunuinemme päivinemme kohti Pispalaa ja saavuimme Pispankatu 30:een puoli kahdeksi. Jätimme vaunut paikan ulkopuolelle (emme kuitenkaan aivan eteen, kuten kuvassa, vaan sivulle terassin kulmalle) ja istuimme pienen pöydän ääreen odottamaan, että paikan ainoa syöttötuoli vapautuisi Papun käyttöön. Paikka oli viehättävä, vanhan elintarvikekaupan tiloihin perustettu pieni ravintola, joka oli kunnostettu vanhaa arvostaen. Nurkassa pönötti pystyuuni, seinärappauksen alta paljastui tiiliseinää ja tiski sekä pöydät olivat vanhoista lankuista. Brunssi oli katettu tiskille ja se sisälsi muutamaa salaattia, pekonia, munakasta, paistettuja perunoita ja vihanneksia, hyvin kypsytettyä possua, vaniljaista vanukasta marjoilla, meheviä skonsseja voin ja hillon kera, sekä hedelmäsalaattia. Kahvin ja teen kanssa sai nauttia maukasta banaanikakkua. Tämä perusbrunssi oli hinnaltaan 24 euroa, mutta kolmen euron lisähintaan sai amerikkalaisen pannukakun tiristetyillä kanafileillä ja bourbonsiirapilla, joten lienee päivänselvää mihin ratkaisuun päädyimme. Kruunasimme kokonaisuuden vielä kuohujuomalla, minä perinteisellä kuohuviinillä joka oli sopivan makeaa, Tommi passionilla, jossa siis oli kuohuviinin lisäksi passionhedelmää. Hyvää sekin.
Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja omistaja, Vesa Leppälä, kävi esittelemässä päivän menun ja varmisti, että kaikki oli asiakkaille mieleen. Tuoretta ruokaa tuli pöytään jatkuvasti eikä pieni tila tuntunut ahtaalta hyvän tunnelman vuoksi, joskin meidän pöytämme oli hieman ahtaan oloinen siksi, että jouduimme raivaamaan kaiken turvallisen välimatkan päähän pienistä, innokkaasti kurottelevista käsistä. Ovella kävi tuon tuosta porukkaa kyselemässä vapaiden pöytien perään, ja heidät ohjattiinkin ystävällisesti niihin pöytiin, joiden varaus alkoi vasta myöhemmin iltapäivällä. Tästä brunssista jäi kylläinen olo ja hyvä mieli, käymme varmasti toistekin! Erityisesti eri teemojen ympärille rakennetut, kuten filippiiniläisen ruokakulttuurin inspiroimat menut, kiinnostavat suuresti. Täytynee ottaa tavoitteeksi visiitin uusiminen joskus tällaisena erikoispäivänä.

Mahat täynnä olikin hyvä kävellä painovoiman avulla Pispalan harjuilta alamäkeä kohti kaupunkia upeita maisemia ihastellen. Papu ennätti ottaa pienet tirsat vaunuissa ennen kuin pojat suuntasivat isä-vauvasirkukseen ja minä sain tulla kotiin tekemään sitä, mitä äidit nyt vapaapäivinään tekevät: lajittelemaan pyykkiä ja tiskaamaan. Vaan eipä haitannut, niin hieno päivä ja kokonainen viikonloppu takana, että tällä taas jaksaa arkiaskareetkin paremmin!

Lue lisää Cafe Pispalasta vaikkapa täältä tai täältä, ja tutustu heidän Facebook -sivuihinsa täältä!


Hyvää äitienpäivää!

2 kommenttia:

  1. Jään seurailemaan blogiasi Blogipolun kautta :-)
    Hyvää ensimmäistä äitienpäivää!

    Cl0udcastle.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Oikein mainiota äitienpäivää myös sinulle!

      Poista

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!