9. maaliskuuta 2015

Kihlasormukset

Kihlasormus on viesti maailmalle, että sormuksen kantaja on antanut lupauksen astua avioliittoon kumppaninsa kanssa. Ainakin perinteisesti. Länsimaisissa kulttuureissa kihlasormus on asetettu useimmiten vasempaan nimettömään, sillä uskomuksen mukaan vasemmasta kädestä on suora yhteys sydämeen. Tässä on kuitenkin poikkeuksia esimerkiksi uskontojen ja kulttuureiden välillä: esimerkiksi ortodoksit laittavat vihkisormukset oikean käden nimettömään, sillä oikea käsi viittaa Jumalaan.

Vaikka kihlautumisella ei ole mitään lainopillista merkitystä, eikä kihlasormuksetkaan ole mitenkään "pakollisia" vaikka kihloihin menisikin, on tapahtumasta kertovat sormukset kovin suosittuja edelleen. Ennen sormus on saattanut olla varsin vaatimaton rinkula, jolla kihlaus on virallistettu, ja vasta vihkisormukseen on satsattu enemmän rahaa. Eipä sitä välttämättä ennen ole kosimaan lähteneillä nuorilla miehillä ollut kovin ihmeellisiin koruihin varaa ja vasta vihkisormukseen on sijoitettu kahisevaa kun on tiedetty, että lusikat tullaan iskemään samaan laatikkoon avioliiton myötä. Olen myös kuullut, että vihkisormus oli aikoinaan arvokas myös siksi, että se turvasi vaimon taloutta mikäli aviomiehelle kävisi köpelösti - tai mikäli jotain niinkin pöyristyttävää kuin avioero sattuisi tapahtumaan.

Kihlasormuksista pyritään nykyään usein tekemään kantajansa näköiset, ja niiden ulkonäköön satsataan enemmän kuin ennen. Edelleen löytyy niin kihla- kuin vihkisormusmalleistakin yksinkertaisen kauniita malleja, joilla ei pyritä sen ihmeemmin erottumaan joukosta. Ja toki molempien sormusten kohdalla tärkeintä tulisikin olla sormuksen symbolinen merkitys, ei niinkään sen rahallinen tai pinnallinen arvo. Siinä missä ennen vanhaan lupaus avioliitosta annettiin melko nuorella iällä, kenties työuran alkupuolella, nykyään kihlautuminen tapahtuu usein monen vuoden seurustelun jälkeen, jolloin molemmat parisuhteen osapuolet ovat ennättäneet kenties olla jo töissä. (Siis toisin kuin meidän tapauksessa, mehän emme seurustelleet kuin reilun kolme vuotta, joka sekin tuntui kyllä ikuisuudelta, eikä meistä ole ennättänyt työelämässä olemaan kuin toinen.) Tällöin myös kihlasormukseen halutaan panostaa rahallisesti enemmän, jotta sormukset edustaisivat varmasti kantajiansa.

Niin ihanat kuin tuohisormuksemme ovatkin, ne eivät luonnollisestikaan ole järin käytönnölliset. Niiden tilalle tuli siis saada kestävämmät rinkulat, jotka päätimme hankkia tutulta kultasepältä Seinäjoelta, Kultaseppä Hanhiniemeltä. Me, tai ainakin minä, halusin panostaa jo kihlasormukseen ja varmistaa, että se on juuri sellainen, mistä pidän. Perinteiset sileät kihlamallit eivät ole miellyttäneet omaa silmääni, enkä pahemmin innostunut etsimään itselleni sopivaa valmista sormusta kultaseppien katalogeista. Tokihan valmiita, upeita malleja olisi ollut vaikka ja kuinka paljon, eikä niistäkään valitseminen olisi ollut varmastikaan mikään mahdoton tehtävä, mutta toisaalta oman sormuksen teettäminen tuntui alusta alkaen oikealta ratkaisulta. Kun vielä pääsi käyttämään perhetutun asiantuntemusta, päätös sormusten teettämisestä oli todella helppo.Tommi harkitsi tarvitsisiko sormusta lainkaan, sillä hän ei ole tottunut käyttämään juuri minkäänlaisia koruja, poislukien niittirannekkeet ja rannekellot. Sain hänet kuitenkin houkuteltua Hanhiniemille tuumailemaan, josko jokin sormus tuntuisi omalta.   

Kultaseppä Hanhiniemi, jonka liiketilat sijaitsevat Seinäjoen keskustassa, on vuonna 1988 toimintansa aloittanut perheyritys. Se tarjoaa kattavan valikoiman kotimaisten valmistajien koruja, sekä muun muassa suunnittelee ja valmistaa koruja ja lahjaesineitä asiakkaan toiveiden mukaan. Käy tutustumassa yritykseen täältä!

 Lähdin miettimään omaa kihlasormustani pariksi tulevan vihkisormuksen kanssa ja hain inspiraatiota jo omistamastani Lappee Designin mallin 1080 –sormuksesta sekä Lapponia Jewelryn kauniista, rouheista korumalleista.


Kuvat täältä

Tutustuin myös Hanhiniemien kotisivuilta löytyneisiin malleihin, ja laadin lopulta yhteenvetoa tyylistä (no, tyyleistä), joka miellytti omaa silmää. Lähetin ideapaperini sähköisesti perheen nuorimmalle kultasepälle Joona Hanhiniemelle, jonka kanssa kävin ideoita myöhemmin läpi paikan päällä liikkeessä. Joonan kanssa pohdimme mitä omalta sormuspariltani haluaisin, lähinnä minä heittelin epämääräisiä ajatuksia ja Joona parhaan kykynsä mukaan piirteli paperille ajatuksiani vastaavaa mallia.

Kuvat täältä

Aluksi Tommi, joka ei koko sormuksesta ollut niin kiinnostunut, harkitsi ottavansa valmiin titaniumista ja/tai tungstenista valmistetun sormuksen, mutta koska hänelle ei tulisi enää erikseen vihkisormusta minä toivoin, että kihlasormuksemme olisivat jollain tavalla pari. Tommi ei innostunut keltakultaisesta sormuksesta, ja valkokultakin tuntui aluksi vieraalta materiaalilta. Hopeasormus ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään, se kun on materiaalina kelta- ja valkokultaa pehmeämpi ja käyttöesineenäkin ainakin omasta mielestäni hieman arkisempi vaihtoehto. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen valkokultaisista sormuksista, jolloin sormuksen väri miellyttäisi myös Tommin silmää. Äitini antoi käyttöömme suvun perintönä siirtynyttä keltakultaa, ja kun näin Hanhiniemien korugalleriassa kuvan valkokultaisesta sormuksesta keltakultaisella pannalla, syntyi idea kihlasormuksia yhdistävästä tekijästä.

Päädyimme lopulta Joonan avulla suunnittelemaan valkokultaiset sormukset, joihin valmistettiin perintökeltakullasta pannat.  Tommin sormuksesta tehtiin hieman jykevämpi, kun taas omani on kevyempi pintakuvioinniltaan. Vaikka sormuksemme ovatkin erilaiset, niissä on silti jotain samaa. On hienoa, että se jokin sama on vieläpä jotain perheessäni jo pitkään ollutta, omalla tavallaan vaalittua rikkautta. Ehkä se ajatus kantaa myös kihlasormuksissa. Joona suunnitteli kihlasormukseni rinnalle myös vihkisormukseni, joka jää talteen odottamaan niitä hääpäiväkuvioita. Mutta ainakin kuvissa se näyttää fantastiselta! Olimme sormuksiimme todella tyytyväisiä, ja kuten aina ennenkin, palvelu oli erinomaista niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessakin. Nyt on sitten niin arkea kuin juhlaakin kestävät kihlat nimettömissä muistuttamassa, mitä onkaan tullut luvattua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki merkki käynnistäsi kommentin muodossa!