11. lokakuuta 2017

Syksy - ja mitä sen jälkeen?

Joo tiedän. Olen luvannut kirjoittaa Love me do:n hääpukunäytöksistä sekä jatkaa hyvin alkanutta hääpäivämme läpikäymistä. Tulee kyllä tapahtumaan, mutta tämä postaus on ollut luonnoksena valmiina hyvän tovin ja jos en postaa tätä johonkin väliin huomaan marraskuussa, että syksy on jo siirtynyt loskan puolelle ja koko postaus on auttamatta vanhentunut. Joten pieni syrjähyppy aiheesta ja katse tulevaisuuteen.

Tämä on 279. blogiteksti jonka olen kirjoittanut. Pari vuotta sitten aloitin hääblogin joka hyvin nopeasti muuttui enemmänkin perheblogiksi ja viime keväänä palasi takaisin juurilleen hääaiheisilla postauksillaan. Kun häät on jossain vaiheessa käsitelty alkaa blogin alkuperäinen tehtävä olla täytetty. Olen keskustellut Tommin kanssa blogin jatkuvuudesta ja olemme päätyneet siihen, että hänen ja poikien on aika poistua blogistani ja palata takaisin yksityisyyden piiriin, joten perheblogiksikaan ei ole juuri enää paluuta. Syksy mennään vielä näin, mutta keväällä blogi muuttuu väistämättäkin.




Blogin kirjoittaminen on pitänyt minut kiireisenä kotona vietettyjen vuosien aikana, sillä olen saanut uskoteltua itselleni tekeväni edes jotain työhön verrattavaa pohtiessani kirjoitusteni sisältöä, suunnitellessani niiden toteutusta ja kuvittaessani tekstejäni parhaalla mahdollisella tavalla. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta sekä siitä, että voin ilmaista itseäni sanallisessa muodossa, joten blogi on tuottanut verrattain suurtakin mielihyvää pikkulapsiarjen vastapainona. Valokuvaus ja siinä ainakin henkilökohtaisella tasolla kehittyminen on myös toiminut suurena motivaattorina bloggaamisessa. Tämä koko homma on tuntunut todella hyvältä.

Nyt minulla on pienoinen henkilökohtainen kriisi.


Vaikka päivätöiden aloittaminen ja ruuhkavuosien oravanpyörään heittäytyminen onkin syönyt bloggaamiseen käytettävää aikaa en ole kokenut, että olisin vielä valmis bloggaamisen suhteen. En ollut ajatellut lopettaa ennen kuin keskustelimme kotona blogini tulevaisuudesta häähössötyksen loppuessa. Mutta kun elämäni miehet poistuvat takavasemmalle, miten jatkaa kirjoittamista? Tuskinpa voin oikein virastotyöstäkään postata - edes vaikka haluaisin, enkä kyllä todellakaan halua.

Syksy on tullut ja vuodenaika vierähtää kohta talven puolelle. Vielä on paljon sanottavaa elokuun juhlista, ja melko varmasti ainakin jonkin verran perhe-elämästäkin. Muutama ulkomaanreissukin on tulossa, niistä riittänee asiaa, ja aionhan jatkossakin kokea ruokaelämyksiä niin kotona kuin muuallakin. Riittääkö kirjoitettavaa kun blogi lakkaa olemasta hääblogi? Ja kun perhe-elämäki irrotetaan siitä pelkäksi taustalla tapahtuvaksi? Ainakaan siihen tahtiin, että joku jaksaa kirjoituksiani vielä seurata?




Vai onko tulevana talvena aika pistää loppu tälle kaikelle ja suunnata energiansa johonkin muuhun? Johonkin muuhun, kuin Netflixin tuijottamiseen, mieluusti. 

En tiedä. Mitä sinä luulet?

10. lokakuuta 2017

Love me do Autumn Fair - fiiliksiä tapahtumasta

Tämänkertainen Love me do -häätapahtuma oli järjestyksessä kolmas johon pääsin itse osallistumaan. Vuosi sitten syksyllä osallistuin ensimmäisen kerran tapahtuman blogimiittiin, tämän vuoden tammikuussa olin jännittämässä vuoden 2017 hääblogi -kisaa ja toimin samalla molempien messupäivien ajan Love me do:n hääreportterina. Keväällä pääsin samaisessa roolissa Love me do:n ihanien naisten Nonnan ja Heidin völjyssä Saksaan European Bridal Weekille (joka oli kyllä aivan huikea kokemus!) ja nyt viikonlopun Autumn Fairissa minutkin laskettiin mahtavaan Love me do Crew -joukkoon kun emännöin blogiloungea tuoreemmille bloggareille, häistään kirjoittaville tuleville rouville.



Lauantai oli tamperelaiselle lounge-emännälle pitkä mutta antoisa. Kuten Instagramissa (@sayneverblog) seuranneet saattoivat todistaa, meikäläinen starttasi kotoa jo puoli seitsemän maissa ja oli Helsingissä yhdeksän aikaan aamulla. Bloggaajat ja muutamat ajoissa ilmoittautuneet messuvieraat saivat rautatieasemalta komean kyydin Kaapelitehtaalle LondonBus:in punaisella kaksikerrosbussilla ja olimme pääovelle muodostuvassa jonossa hieman ennen tapahtuman avaamista. Ohjasin muut bloggaajat jo tutuksi tulleeseen loungeen jonka jälkeen vapautin morsiamet kiertelemään Kaapelitehtaan käytäviä. 



Itsekin tein muutaman kierroksen molemmissa kerroksissa. Yläkerrassa oli perinteinen hääkattausnäyttely, jossa pääsi ihastelemaan upeita juhlapöytiä ja valitsemaan niistä suosikkinsa. Kaikki olivat omalla tavallaan kauniita, mutta omaa silmää viehättivät eniten Somistevuokraamon sulilla ja sarvilla koristeltu kattaus, Valeria Sofiko Designin tummansininen ja runsaan vihreä kattaus, sekä Hää- ja juhlasuunnittelu Orchidean & Hoodit:in toteuttama kultaisen ja punaisen sävyillä kyllästetty kattaus. Runsauden vastakohtana myös Meventin pöytä herätti ihastusta hieman raikkaammalla ja yksinkertaisemmalla tyylillään. 









Alakerrassa oli yli 180 juhliin ja häihin erikoistunutta näytteilleasettajaa jotka olivat jälleen kerran panostaneet osastojen näyttävyyteen. Täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että kun omat juhlat on jo juhlittu ei hyvin tarkasti tullut tutustuttua valokuvaajien, pitopalveluiden tai juhlapaikkojen tarjontaa, mutta esimerkiksi korut ja asusteet kiinnostivat edelleen, ja koska juhlia tulee tulevaisuudessakin järjestettyä, erilaiset koristeet, kortit ym. kiinnostivat aivan yhtä paljon kuin ennenkin.


Erityisesti viehätyin Hermanni Vuorisalon puisista ruseteista ja korvakoruista. Söör -mirrit olivat kauniita ja pidin siitä, miten jokaisen rusetin mukana tuli aitoustodistus jossa kerrottiin siinä käytetyistä materiaaleista. Viehättävä yksityiskohta oli myös se, että Daam -sarjan korvakorut olivat ylijäämäpaloja ruseteista, niin sanotusti valmistusvaiheessa syntynyttä jätettä josta oltiin ymmärretty valmistaa korvakorut. Tavallaan miehen ja naisen asusteet olivat siis samasta puusta "veistettyjä". Melko viehättävä ajatus, eikö olekin? Tällainen puinen rusetti sopisi melko hyvin minunkin aviomieheni asusteiden joukkoon, ostinhan hänelle juuri kesällä syntymäpäivälahjaksi puisen rannekellonkin.




Crocus Paperin osastolla ihastelin kauniita ja herkkiä paperituotteita jotka sopisivat paitsi hääjuhliin, myös erilaisiin syntymäpäiviin ja muihin muistamisiin. Mallit olivat taidokkaita ja kevyitä ja mielestäni todella ajankohtaisia erityisesti häätrendejä ajatellen. Juttelin hetken Crocus Paperin yrittäjän, Irinan kanssa ja kotiin päästyäni kävin vielä tutustumassa hänen verkkosivuiltaan löytyvään portfolioon. Pidin erityisesti paitsi vesivärein taiotuista lehtiköynnöksistä, myös geometrisimmistä kuvioista. Ne voisivat toimia hienosti vaikkapa sisustuskäytössä.



Blogiloungessa pääsimme vaihtamaan kuulumisia muiden bloggaajien, Love me do:n Nonnan ja Johannan, Häät-lehden päätoimittajan Sarin, Juhlasuunnittelu Ilonasi:n Ilonan sekä tapahtuman juontajan Kristofferin kanssa ja nauttimaan Haikala Cateringin tarjoamasta, kerrassaan herkullisesta lounaasta. Erityisesti marinoitu halloumi, qvinoa-avokadosalaatti ja seesamipaahdettu lohi veivät kerrassaan kielen mennessään. Jälkiruokana tarjottu jogurttimousse pähkinöiden ja viikunan kera oli taivaallista, vahva suositus tälle palveluntarjoajalle ainakin makujen puolesta. Juomapuolesta vastasi tänäkin vuonna aikaisemmilta Love me do:ilta tuttu Henkell & Co. Suomi joka tarjosi meille viinien ja kuohuvan lisäksi kahta eri limonadia. Erinomainen kattaus siis, jälleen kerran!






Loungessa saimme nauttia myös Oriflamen edustajanakin hääräilevän Tiina Somesuon tuote-esittelystä. Itse sain vastauksen pitkään mieltäni vaivanneeseen kysymykseen "mikä se primer oikein on?" (kyllä, en todella tiennyt) sekä hyviä neuvoja pohjameikkiin (jota en juurikaan vaivaudu koskaan sen kummemmin tekemään). Tiina arpoi bloggaajien kesken Oriflamen meikkivoiteen jonka toinen blogitapaamiskonkari Hile (Hulluna häihin -blogista) voitti. Itsekin Oriflamen edustajan toimiva Hile oli kuitenkin niin ihana, että lahjoitti voiton minulle - ehkäpä naamaltani paistoi paitsi kateus voitosta, myös äärimmäinen tarve kyseiselle tuotteelle. Kiitos Hile! Lisäksi saimme ihanat lahjakassit, joiden sisältä paljastui Fazerin herkkuja, Oriflamen tuotteita sekä proteiinipatukoita pitämään bloggaajien nälkää kurissa. Risteilyllekin olisi mahdollista lähteä!



Kuva: Amanda Lehtola

Oli jotenkin hassua olla muiden bloggaajien joukossa kun häistä pääsi puhumaan jo menneessä muodossa. Tuntuu, että meidän juhlistamme on jo todella pitkä aika, vaikka loppujen lopuksi aikaa on ehtinyt kulua vasta reilu pari kuukautta. Olin ihan todella vähän jopa kateellinen morsiamille, sillä heillä oli kaikilla oma hääpäivänsä vielä edessä. Mutta toisaalta taas nauroin naisille kokeneen vanhemman rouvan arvovaltaa uhkuen, että vielä se häästressikin ennättää iskeä - nauttikaa ihan joka hetkestä täysin siemauksin!

Omalta kohdaltani syksyn Love me do:n odotetuimmat hetket olivat tapahtuman kolme muotinäytöstä. Kotimaisessa häämuotinäytöksessä pääsi ihastelemaan nimensä mukaisesti suomalaisten hääpukusuunnittelijoiden mallistoja kuin myös ylipäänsä suomalaisista liikkeistä saatavia pukuja. Kansainvälisessä häämuotinäytöksessä pääsi vilkaisemaan tulevan vuoden hääpukumuotia, sitä, mitä ihastelin jo keväällä Essenissä Saksassa. Eniten odotin Vuoden suomalaisen hääpukusuunnittelija 2017 -kilpailua, jonka voittajasta julkaisinkin jo heti sunnuntaina postauksen. Muotinäytöksistä kirjoitan kuitenkin erikseen, sillä niissä kamera lauloi sarjatulella enkä mitenkään pysty karsimaan tähän vain muutamaa kuvaa.

Minun kalenterissani häätapahtumat alkavat varmaan olla katoavaista ajanvietettä, sillä en näe maksavani itseäni tuleville messuille ihan vain harrastusmielessä. Love me do tuntuu sinänsä helpolta tapahtumalta osallistua jatkossakin, sillä kolmen euron narikalla saa todella paljon silmänruokaa ja mielestäni se on halpa hinta päivästä hääteemaisessa huvipuistossa. Ja varmaan ajatus häähommista kokonaan irrottautumisesta tuntuu vaikealta, sillä salaa toivon Love me do Crewn kaipaavan minua myös tulevissa tapahtumissa - en koe olevani vielä valmis hyvästelemään mahtavaa porukkaa, joka tätä tapahtumaa järjestää koko sydämellään. 

Kuva: Amanda Lehtola

Ihana, ihana tapahtumatirehtööri Nonna <3

Palaan asiaan siis vielä ainakin syksyn tapahtuman muotinäytösten osalta. Kävitkö sinä Love me do:ssa? Millaista oli? Mikä oli parasta, entä mitä jäit kaipaamaan?

8. lokakuuta 2017

Vuoden suomalainen hääpukusuunnittelija 2017

Yritän parhaani mukaan karsia noin kahdeksasta sadasta kuvasta tärähtäneitä ja muuten vain huonoja otoksia, että pääsisin käymään läpi eilistä Love me do Autumn Fair -tapahtumaa. Mutta ennen sitä ajattelin käydä viime vuoden tapaan julistamassa, että Aurora Raiskinen on luovuttanut kruununsa uudelle, vuoden 2017 suomalaiselle hääpukusuunnittelijalle.

Tänä vuonna arvovaltainen raati, eli Aurora Raiskinen, Sari Yli-Salomäki (Häät-lehden päätoimittaja), Johanna Merinen (Amoriini.com), Nonna Sjöberg (Love me do:n toimitusjohtaja), Sami Sykkö (muoti- ja kulttuuritoimittaja) sekä Andrew Lookman (European Bridal Weekin johtaja) päätyivät valitsemaan kuluvan vuoden suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi pukujen yhteneväisyyden sekä tarkan toteutuksen ansiosta Irina Rogusinan. 



Lisäksi kilpailussa jaettiin kaksi kunniakirjaa kilpailuun osallistuneille ompelijoille, joista toisen sai Ira Kostoulas ja toisen Suvi Leinonen.




Itse odotin kilpailua todella paljon, sillä se tarjoaa erinomaisen näyttömän suomalaiselle osaamiselle niin suunnittelun kuin toteutuksenkin kohdalla. Kilpailussa oli useita kauniita pukuja ja kuten viime vuonnakin, ilahduin siitä miten vahvasti jokainen osallistunut pukusuunnittelija toteutti omaa tyyliään tarjoten suurten hääpukumerkkien valtavirrasta poikkeavaa hääpukumuotia. 

Palaan kilpailun pukuihin vielä tuonnempana paremmin, nyt toivotan suuresti onnea kilpailun voittajalle sekä kunniamaininnan saaneille!

4. lokakuuta 2017

VIP-lippu Love me do -tapahtumaan (siispä arvonta)

Yhteistyössä Love me do.

Tuntuu, että olen elänyt tämän päivän pelkällä kahvin voimalla. Sintti heräsi itkemään puoli kahden aikaan yöllä ja herätyskello viimeisteli vähäiset yöunet klo 5.25 - olenhan juuri sen verta hullu, että raahauduin aamusalille ihan vain siksi, että se oli mahdollista Tommin hoitaessa pojat päivähoitoon. Kyllä kiittelin itseäni ryystäessäni neljättä mukillista työkoneen näyttöä tuijottaessani ja iltapäivällä silmät ristissä pojille satuja lukiessani hörpin vielä kupillisen. Voi jeeveli, tänään ajoissa unille!

Mutta onhan viikko jo taittumassa kohti viikonloppua ja mikäs siellä odottaa: lauantain Love me do, hurmaavan erilainen häätapahtuma! Itse suuntaan Kaapelitehtaalle lauantaina heti aamusta, tietenkin komeasti brittiläisellä punaisella tuplakerrosbussilla, jolla blogitapaamiseen kutsutut bloggaajat kuljetetaan pääkallopaikalle rautatieasemalta. Oletteko huomanneet, että nopeimmille varaajille saattaa löytyä paikkoja bussista Love me do:n Facebook-sivuilta? Sivuja kannattaa seurata muutenkin, sillä sieltä saa viimeisimmät tiedot tapahtuman huikeista näytteilleasettajista ja päivän ohjelmasta.



Minä sain blogiloungen emännän roolissa ilon arpoa blogissa yhden VIP-lipun lauantain kansainvälisen häämuodin näytökseen joka alkaa klo 17 Kaapelitehtaan Merikaapelihallin yläkerrassa. VIP-lippu on avecillinen eli yhden kaverinkin saa ottaa mukaan. Se sisältää varatut paikat näytökseen, uunituoreen Häät-lehden sekä kuplivaa. Olisiko sinulla siis käyttöä pienelle ylellisyydelle ensi lauantaina?

Olet mukana kilpailussa kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään kenen kanssa lähtisit nauttimaan kansainvälisestä häämuodista ensi lauantaina. Jätä myös toimiva sähköpostiosoite, jotta voin ilmoittaa voitosta suoraan voittajalle. Arvonta päättyy perjantaina 6.10.2017 klo 18.00 joten hoplaa, eiku osallistumaan!

Arvonta on päättynyt! Voittajalle on ilmoitettu. Kiitos kaikille osallistuneille!

2. lokakuuta 2017

Hääpäivä: Morsiamen hääaamu

Hääpäivän aattona saavuimme kaasoni Ninnun luokse kymmenen maissa illalla. Vietin viimeisen yöni neitinä rakkaiden naisteni, eli äitini ja molempien kaasojeni kanssa. Kirjoitin vielä puolilta öin Tommille laatimaani puhetta puhtaaksi samalla kun kuuntelin puolella korvalla muiden höpöttelyä ja siemailin kuohuviiniä. Menimme melko hyvissä ajoin nukkumaan, minä suloisesti äitini viereen Ninnun sohvalle. Nukahdin alta aikayksikön ja muistelisin nukkuneeni melko levollisesti koko yön. Jossain vaiheessa aamuyöstä heräsin miettimään oliko joku muistanut laittaa varmasti herätyksen soimaan, mutta totesin ettei minun morsiamena tarvinnut vaivata päätäni moisilla asioilla ja jatkoin uniani.



Aamulla heräsimme seitsemän aikaan ja suoritimme suihkussa käymiset hyvässä järjestyksessä. Ninnu kattoi ihanan aamupalan johon kuului toiveideni mukaan croissantteja, mansikoita ja kahvia. Vieläkään ei jännittänyt, vaikka arvelin jo tässä vaiheessa kutkuttelevan vatsanpohjaa. Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja muiden pakatessa autoa minä vielä kipaisin hakemaan viereisestä marketista kertakäyttöastioita ja muita unohtuneita asioita.

Hetki ennen kampaukseen ja meikkiin astelemista. Ihan au naturel!
Ajelimme Ninnun autolla Tampereen keskustaan, Laukontorin parkkipaikalle ja astelimme reippaina kello yhdeksän Parturi-kampaamo Rastan ovista sisään. Vain todetaksemme, että olemme sovitusta tunnin myöhässä.

(Tästä eteenpäin kaikki postauksen kuvat ovat Vierula Photographyn ottamia. Ethän kopioi!)


Arvatkaa hävettikö! Olin vielä edellisenä iltana pohtinut pitikö meidän olla paikalla aikaisemmin kuin puhelimeni kalenteriin tallentama kello yhdeksän, mutta kun en saanut puhelimella enää ketään Rastasta kiinni päätin, että tuskinpa olisin tallentanut moneen kertaan aikaisemmin varmistamaani aikaa väärin. Timmastakin oli tullut muistutus edellisenä päivänä ja siinäkin luki klo 9.

Olisi pitänyt uskoa intuitiota. Olimme nimittäin sopineet, että minun meikkiin ja kampaukseen riittää jos olemme paikalla klo 9, mutta kaasot ja äitini saisivat kyllä olla jo tuntia aikaisemmin mestoilla. Enhän minä sitä enää muistanut. Kyllä siinä pahoiteltiin sitten oikein kunnolla, sillä harmitti todella lujaa se, että olin odotuttanut ihania kampaamon tyttöjä tunnin verran aivan turhaan.






Onneksi kyseessä oli lauma rautaisia ammattilaisia jotka taikoivat kaikkien naisten naamat ja karvat ojennukseen seurueellemme varatussa ajassa, vaikka siitä oli supistettu kokonainen tunti pois meikäläisen mokailun ansiosta! Koko vuoden luottokampaajanani toiminut Elina luovutti minut Riinan osaaviin käsiin ja taikoi kaasojeni hiukset kuntoon, Petra otti äitini käsittelyyn. Kehräsaaressa vallitsi leppoisa ja ehkä hieman jo jännittynyt tunnelma, nauru raikui ja kuohuviini kupli. Oli hyvä, hieman odottava fiilis.

Emme onnistuneet edes saamaan sakkoa, vaikka Ninnu muisti vasta yli tunnin päästä saapumisesta, että parkkimaksu oli unohtunut maksaa. Melkoinen säkä!




Olin käynyt koemeikissä ja -kampauksessa pari viikkoa aikaisemmin ja olin jo silloin erittäin tyytyväinen omaan lookiini. Varsinaista hääkampausta muutettiin ihan vähän ja lopullisessa kampauksessa letti ei ollut aivan niin sivussa kuin koekampauksessa. Onneksi Riina sai (lisä)tukkani riittämään niin, että sitä jäi hieman roikkumaan niskaankin, sillä tiesin sulhaseni toivovan näkevän pitkän tukkani myös hääpäivänä. Meikin suhteen toivoin - ja sain - särmät rajaukset silmiin ja hyvin minimalistisen korostuksen luomivärillä. En koskaan käytä huulipunaa, mutta hääpäivän kokonaisuuteen kirkkaan punaiset huulet sopivat erinomaisesti.



Olin luvannut kustantaa kaasoilleni kampaukset ja meikit, sillä halusin heidän tuntevan olonsa mahdollisimman kauniiksi koko päivän, mutta olisihan se tietenkin pitänyt arvata, että äitini ei moista ottaisi kuuleviin korviinsakaan. Ennen kuin ennätin siis meikkituolista kassalle sain kuulla, että koko potti oli kuitattu jo äitini toimesta. Raivostuttavan ihana äiti minulla!

Rastasta lähti neljä upeaa naista kohti Oriveden Einon pirttiä. Kiitos Rastan muikkelit, olette huikeita! Seuraavaksi kurkataankin sulhasen valmistautumista.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.