21. marraskuuta 2017

Saanko esitellä: Pekka Mämmä Karhu

Yhteistyössä Crocus Paperi

Tapasin syksyn Love me do -tapahtumassa Crocus Paperin Irinan jonka osastolla oli kaikkea ihanaa. Pysähdyin ihastelemaan kauniita kortteja ja muita paperituotteita ja suupalttina päädyin jutustelemaan Irinan kanssa niitä näitä. Jätin hänelle käyntikorttini, sillä vaikka hääprintit eivät meillä ole enää ajankohtaisia, Irina kertoi olevansa kiinnostunut tekemään myös lapsille sopivia kortteja, julisteita ja printattavia tuotteita. Vaihdoimme muutaman sähköpostiviestin asian tiimoilta ja sitten jäin odottelemaan mitä Irina keksisikään.



Eräänä päivänä tullessamme poikien kanssa iltapäivällä kotiin eteisen matolla odottikin kirjekuori. Lupasin siitä kovasti kiinnostuneelle Papulle, että se sisältäisi jotain hänen ja Sintin huoneeseen sopivaa. Irina nimittäin oli luvannut taiteilla pojille jotain kivaa ja kirjekuori sisälsi lopputuloksen. Avasimme kuoren yhdessä olohuoneen sohvalla ja pääsimme ihastelemaan ihastuttavaa pipopäistä karhuherraa joka seisoi keskellä metsää. 



Jaa mistäkö tiedän, että kyseessä oli karhuherra? Tietenkin siitä, mikä hänen nimensä oli. Kysyin nimittäin kuvaa ihastelevalta Papulta minkä nimiseksi hän karhua arveli ja pienen miettimisen jälkeen tuli painokkaasti "Pekka Karhu". Täytyy kuitenkin todeta, että Sintti ennätti antaa oman näkemyksensä isoveljen vielä tuumatessa. Hän nimittäin vastasi kysymykseeni heti "Mämmä", ja kun vielä kysyin oliko hän todella sitä mieltä, että kyseessä oli Mämmä -niminen karhu, poika nyökkäsi painokkaasti. Sovimme, että hänestä tulisi siis Pekka Mämmä Karhu, vaikka Papu kyllä vastusteli toista nimeä vähintäänkin periaatteen vuoksi.

Pekka joutuu vielä odottamaan sopivia kehyksiä poikien huoneen kirjahyllyn päällä. Siellä sen onkin hyvä olla muiden metsäneläinten ja toisten karhujen seurassa, ei tule aika ainakaan yksinäiseksi!





Olin todella ilahtunut kauniista kuvasta! Karhu on hellyyttävä ja se on tehty taidokkaasti, ja oli hauska huomata miten persoonalliselta Pekka näyttää - vaikka Irinan oman sanojensa mukaan hänellä ei kovin paljon olekaan kokemusta lapsille sopivista aiheista piirtämisestä. Itse innostuin karhusta sen verran, että kannustin häntä lanseeraamaan kokonaisen metsänväen oman sarjan, joka sopisi eri-ikäisille lapsille vaikka minkälaisia juhlia ajatellen. Ja miksei aikuisillekin - kyllä minä ainakin pidän eläimistä kovasti, vaikka kolmekymppinen olenkin!

Mukava lisä oli Irinan tekemät tulostettava viikkokalenteri sekä muistilaput, joita samainen karhuherra koristaa. Viikkokalenteriin on hyvä tehdä perhettä koskevat muistiipanot ja teipata ne vaikka jääkaapin oveen niin, että koko perhe (tai meidän tapauksessa vielä lähinnä aikuiset) pystyy tarkistamaan mitä viikolla on luvassa. Aivan hyvä lisä meidän perheen jaettuun Googlekalenteriin, joka kaikesta reaaliaikaisuudestaan huolimatta tuntuu pettävän silti tuon tuosta viikkosuunnitelmia tehdessä...

Kiitos Irinan tämä karhu on nyt myös teidän käytettävissänne, ihan vapaasti! Karhun saa ladattua kahdessa eri koossa, samoin kuin kalenterin ja muistilaput.



Printattavat löydät täältä:
Karhu A4 / Karhu A5 / Kalenteri + muistilaput

Lisäksi Irina antoi vielä alekoodin omaan verkkokauppaansa, joten kaikki lukijani voivat käydä shoppailemassa vaikka ihanat joulukortit mukavalla alennetulla hinnalla. 10% alekoodin saa lunastettua ostoskorissa ja se on voimassa 9.12.2017 klo 12 asti.

Suuret kiitokset Irinalle tästä uudesta lastenhuoneen asukista, jäämme odottamaan muita metsän asukkeja!

15. marraskuuta 2017

Karttajulistearvonta on päättynyt!

Yhteistyössä Alvar Carto.

Alvar Carton karttajulisteen arvonta on päättynyt. Kiitos kaikille kommentoijille ja siten kilpailuun osallistuneille, oli hauska lukea mistä kaikista paikoista kartalle olisikaan kysyntää! Tällä kertaa arpaonni osui Teija Hämäläisen kohdalle. Kenties Teijan kotona nähdään siis lähitulevaisuudessa pala Kouvolaa. Onnea voittajalle!


Mutta älkää toki vaipuko synkkyyteen mikäli tällä kertaa kartta ei tipahtanut arvontavoittona. Joulu on tulossa reilun kuukauden päästä joten Alvar Carton karttaohjelmaa ennättää käyttää monen monta kertaa maailmaa tutkaillen ja raapustaa Pukin toivelistalle sen oman suosikkikaupungin nimi. Olettehan huomanneet, että kartoilla on ilmainen toimitus? Aika kiva!

12. marraskuuta 2017

Isänpäivälahjaksi pala kotiseutua (sis. arvonnan)

Yhteistyössä Alvar Carto.

Joka merkkipäivä kohtaan saman dilemman: mitä hankkia miehelle, jolla on jo kaikkea. Nyt kun olemme naimisissa en voi antaa sitä parasta lahjaa, itseäni, ja lapsiakin olen antanut jo kaksin kappalein. Meidän isillä menee kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin, vaikka itse sanonkin.

Tavaran suhteen mies noudattaa aika pitkälti samaa linjaa kuin mitä kirjasimme hääkutsuumme lahjojen osalta: kaikki kipot, kupit ja hopeat myydään välittömästi, sillä ne mitä todennäköisimmin todetaan tarpeettomiksi. Kun on jo kaikkea. Vaatteita on melkein yhtä turha ostaa miehelle, joka on tarkka tyylistään. Kellon olen erehtynyt hankkimaan lahjaksi rakkaalleni, enpä vain kerran vaan kahdesti, ja molemmat aikaraudat tikittävät kilpaa toistensa kanssa Tommin vaatekaapissa. Eli mitä hankkia isänpäiväksi, kun kuitenkin jollain tavalla meidän perheen parasta isiä kuitenkin haluaisi muistaa?

Viime vuonna ostin lahjakortin parturiin (ja muistutin juuri tällä viikolla, että sen voisi joskus käyttääkin), sitä edellisenä vuonna lahjana oli Ville Leinosen LP "Isi". Ensimmäisenä isänpäivänä Papu oli juuri pari kuukautta aikaisemmin syntynyt ja lahja oli yksinkertaisesti lahjakortti kahvilaan. Tänäkin vuonna aloin kallistumaan ruokapuolelle lahjan suhteen kunnes törmäsin jossain somen koukeroisessa maailmassa Alvar Carto -nimiseen yritykseen. Google osasi ohjata oikeille sivuille ja kun ajatuslamppu sitten syttyi näpyttelin sähköpostia yrityksen pojille.

Kävikin niin, että sain Tommille mielestäni erinomaisen isänpäivälahjan! Palan sekä miehen lapsuudenkaupunkia, että pitkäaikasta kotikaupunkia jonne miehen mieli aina halajaa.


Alvar Carto on kolmen miehen luotsaama yritys jonka kautta voi tulostaa tyylikkäitä sisustustauluja omista suosikkikaupungeistaan. Ehkä sinunkin kotiisi sopisi kartta kaupungista jossa tapasit rakkaampasi (vaikka aina yhtä romanttinen Joensuu?), paikka jossa vietit vaihto-oppilasvuotesi, tai paikka jossa kävitte häämatkalla? Kaupunki, jonne sydän aina halajaa takaisin (itselläni ainakin New York ja Havanna), tai ehkä metropoli jonne olet aina halunnut matkustaa (kuten vaikkapa... Barcelona!), kaikki mahdollisuudet ovat yhtä hyviä. Itse vietin hyvänkin tovin katselemalla suosikkipaikkojani ja vierailtuja matkakohteita Alvar Carton ohjelmassa. 




Alvar Cartolta voi tilata kolmea eri kokoluokkaa olevia karttatauluja, vaaka- tai pystysuunnassa. Niihin on erilaisia malleja mm. teksteille ja kehyksille ja kartan voi otsikoida miten parhaakseen näkee, joten niistä voi tehdä hyvinkin persoonallisia. Kartat painetaan Suomessa ja niitä toimitetaan ympäri maailman.

Verkkokauppa on todella helppo käyttää suunnitteluun, tilaamiseen ja maksamiseen. Sivuilla valitaan haluttu kohde jonka jälkeen kaupunkia voi liikutella raameissa niin kauan, että löytää juuri sen oman suosikkikohdan kartalta. Mitä isompi kaupunki, sitä mielenkiintoisempia kohtia kartalta löytyy. Pikkukylät ovat hieman laimeampia, mutta kyllä niissäkin omaa rosoisuuttaan löytyy.



Minä valitsin Tommille kaksi 40x30cm kokoista taulua*. Ajattelin, että toisen hän voi vaikka viedä töihin ja toisen ripustaa työhuoneeseen. Yhdessäkin ne näyttävät mukavilta vitriinin päällä seinään nojaten.

Alvar Carton pojat lupasivat yhdelle teistä haluamanne kartan, joten isänpäivän kunniaksi suoritan mukavan arvonnan. Kerro minkä kaupungin kartan sinä haluaisit kotiisi ja miksi. Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 15.11.2017 klo 18.00 asti. Jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen jotta voin tavoittaa voittajan. Ja muista käydä tutustumassa Alvar Carton sivuihin sekä inspiroivaan Instagramiin @alvarcarto.

Arvonta on päättynyt!

Mukavaa isänpäivän iltaa kaikille!

* Julisteet (ilman kehyksiä) on saatu.

11. marraskuuta 2017

Hääpäivä: Sulhasen asukokonaisuus

Samalla kun minun helmoissani hääräsi kaksi naista, Tommi odotti bestmaniensa kanssa viljasiiloon tehdyssä morsiussviitissämme omaa pukeutumisvuoroaan. Eihän juhlatamineita voinut laittaa päälle, ennen kuin kuvaajamme olisivat ehtineet ikuistamaan niinkin mystisen suorituksen kuin miehen pukeutumisen.



Tommi päätti lopulta teettää pukunsa ja päätyi pitkän harkinnan jälkeen BQ Räätälistudion asiakkaaksi. Puvun teettäminen ei sujunut kuin tanssi, mutta lopputulokseen olimme tyytyväisiä. Jopa minä, vaikka aluksi olin ollut skeptinen Tommin värivalinnan suhteen. Olin kuvitellut Tommille jotain hieman vaaleampaa harmaata, mutta lopulta kävi selväksi, että mies kyllä osaa valita tällaiset asiat ihan itse. Puku näytti hyvältä. Prosessi, joka käytiin ennen kuin puku oli Tommin päällä hääpäivänämme, oli pitkä ja omasta mielestäni kivulias, mutta lopputulos oli bueno. 

Pukuun kuuluivat housut ja paita sekä samasta kankaasta valmistettu viisinappinen liivi. Takkia Tommi ei käyttänyt koko päivänä ollenkaan vaikka aluksi ajattelimme, että se olisi voinut olla päällä vihkimisen ajan. Samalla kerralla puvun kanssa teetettiin myös valkoinen puvun paita.





Harmaa puku sai kaverikseen pääkallokravatin. Tilasimme kiinakaupoista useampaakin pääkallokuosista rusettia, sillä toivoin Tommille sellaista kaulaan. Ne eivät kuitenkaan mikään tuntuneet miehestä omalta, joten lopulta hääkravatti löytyi kaapista. Se näyttikin todella hyvältä, oli sulhasen tyyliä ja sopi teemaan. Hieman vain vaati internetin apua, että kravatti saatiin kaulaan asti. Jännitystä? Ei kai nyt sentään...

Kengiksi Tommi valitsi uudet Etniesin skeittikengät. Kenkien harmaa, valkoinen ja musta saivat mukavaa piristystä punaisista nauhoista, jotka Tommi tilasi erikseen. Niitäkin oli muutamat eri sävyissä mutta nämä mätsäsivät parhaiten omien kenkieni kanssa. Sukat olivat Happy Socksit, jotka tilasimme kyseisen merkin verkkokaupasta. Happy Sockseja on löytynyt miehen kaapista jo parin vuoden ajan ja nämähän olivat erinomaisesti teemaan sopivat.


Koruja Tommilla ei ollut muita kuin kihlasormus, sillä erillistä vihkisormusta mies ei halunnut. Lahjaksi antamaani Kalevala Korun Torin vasara 2.0 -kaulakorua Tommi käyttää päivittäin mutta nyt se ei näkynyt kravatin alta. Rintapieleen kiinnitettiin AR Kukasta tilattu viehe, samanlainen kuin bestmaneillekin, mutta Tommin omaan tuli myös pieni henkilökohtainen juju. Sen esittelen myöhemmin kukkia käsittelevässä postauksessa.


Vihkimiseen asu oli juhlava ja siisti mutta persoonallinen. Heti vihkimisen jälkeen sulhasen asu väännettiin hitusen rennommaksi: hihat käärittiin, ranteeseen iskettiin monet festarit läpi palvellut niittiranneke, ja aina ulos astuessa päähän painettiin paappamallinen lippalakki. Täydellinen mies.

Kyllä oli hymy leveässä morsiamella kun vihkiminen viimeinkin alkoi ja näin sulhaseni odottamassa notaarin luona juhlatilan tanssilattialla.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

9. marraskuuta 2017

Hääpäivä: Morsiamen asukokonaisuus

Kun juhlatilat olivat valmiina minä suuntasin kaasojeni kanssa Einon pirtin yläkertaan isoon saliin, jossa valokuvaajamme Tanja ja Johannes jo odottelivat meitä. Kaasot vaihtoivat ensin omiin juhlamekkoihinsa ja tulivat sitten auttamaan minua pukeutumisessa.


Sukelsin muhkeahelmaiseen pukuuni ja Ninnu ja Kummi suorittivat oikeaoppisen nyörityksen pukuani muokanneen ompelijan, Johanna Parvelan antamilla erinomaisilla ohjeilla. Pukuni olin ostanut Torista viime loppusyksystä ja sitä muokattiin kesällä Johannan osaavissa käsissä pariin otteeseen niin, että se todellakin tuntui viimeisessä sovituksessa juuri omaltani. Juuri, eikä melkein. Johanna taikoi pukuun halkioon joka paljasti punaiset kenkäni, otti puvun sivusaumoista sisään niin, että puku istui paremmin ylleni, poisti lantiolla kököttäneen blingbling-koristeen ja teki vielä toiveideni mukaisen vyön hankkimastani tekonahasta, mustasta pitsistä ja niiteistä.






En olisi voinut olla siihen enempää tyytyväinen! Jopa miehusta saatiin alkukankeudesta huolimatta istumaan niin, etten joutunut jännittämään mekon paikoillaan pysymistä koko illan aikana. Jossain vaiheessa uhkakuvissa häämöttivät olkaimet joita en missään nimessä halunnut, joten asian ratkaiseminen raudanlujalla ammattitaidolla olkaimettomuuden eduksi lisäsi papukaijamerkin Johannan täyden kympin palveluun. 

Jalkaani laitoin kiinakaupasta tilatut punaiset tekonahkakorkkarit joita olin tuunannut niiteillä. Pitkään harkitsin korkojen tai pohjien glitteröintiä, mutta lopulta totesin, että vähemmän on enemmän. Halusin korkokengät jalkaani niin pitkäksi aikaa kuin vain suinkin mahdollista, mutta ihanat glitter-Conssit odottelivat juhlatilan eteisessä sitä, kun jalkani lopulta väsyisivät. Punainen pääkallolaukku oli yksi asukokonaisuuden ei-niin-tarpeellinen hankinta jonka tilasin myöskin kiinakaupasta, mutta sinne sujautin lopulta Tommille kirjoittamani puheen sekä nenäliinapaketin - ihan vain varmuuden vuoksi. Laukulle ei sinänsä tullut koko päivänä suuremmin käyttöä, mutta hyvähän se oli olla olemassa. Ja näyttihän se hienolta!



Puvun lisäksi puin ylleni Keski-Pompun suunnittelemat Kide-korvikset jotka sain Tommilta toiveideni mukaisesti vuosi sitten joululahjaksi, sekä hopeisen niittirannekorun jonka teetin Kultaseppä Hanhiniemellä. Rannekoru oli aikamoinen ex tempore -juttu, sillä ajatus siitä iski jossain vaiheessa alkukesää. Onneksi Hanhieniemillä venytään, paukutaan ja taivutaan monin kerroin, että asiakkaan toiveet toteutuisivat. Niittikorun suunnittelusta vastasi Joona Hanhiniemi samoin kuin sormuksestani, mutta loppupeleissä koko Hanhisten perhe osallistui hääkorujeni valmistukseen jotta ne ehtivät haluamaani päivään mennessä valmiiksi. Nyt minulla on siis arvokkaampiinkin juhliin soveltuva niittikoru!





Pari vuotta etukäteen, myöskin Torista hankkimani nahkabolero odotti juhlasalissa tuolini selkänojalla, mutta vilautan sitäkin vielä jossain vaiheessa. Sille ei ollut juurikaan käyttöä, sillä sää oli epävakaudestaan huolimatta sen verran lämmin ettei bolerolle tullut oikeaa tarvetta.

Lopulta jäljelle jäi enää istahtaa Einon pirtin rokokoosohvalle kun Vierulat kirmasivat kuvaamaan Tommin valmistautumista ja odottaa vihkimisen alkamista. Seuraavaksi esitelläänkin sitten sulhasen häälook.


Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.

5. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivänviikonloppu mökillä

Alunperin tarkoitus oli viettää viikonloppu ihan kotosalla ja kutsua äitini kylään isäni ollessa partiohommissa koko viikonvaihteen. Tommilla oli The Hauntedin keikka tuloillaan perjantaina mutta muuten suunnitelmia ei juuri ollut. Äiti rupesi kuitenkin houkuttelemaan minua ja poikia mökille ja lopulta torstaina päätin, että lähtisimme perjantaina alkuillasta ajelemaan Virroille viikonlopun viettoon.

Aika myöhällehän se lähtö jäi, sillä töiden jälkeen noukin pojat hoidosta, pakkasin kaikkien kolmen petivaatteet sekä vaihtokerraston ja kävin vielä jälkikasvuni kanssa kaupassa. Ostin herkkusieni-pekonipastan ainekset, sillä olin luvannut tehdä lauantain illallisen. Tankatakin piti. Lopulta kuitenkin pääsimme perille mökille, jossa täysikuu valaisi pikku pakkasen kovettamat kevyet lumipeitteet metsässä ja loi järven pinnalle upean sillan.


Pojat olivat innoissaan mummista, ja toisin päin. Suoriuduimme iltarutiineista kevennetyllä versiolla, eli ilman iltapesua, ja puuroonkin laitettiin jo valmiiksi hedelmäsosetta. Päätimme kokeilla josko poikien kanssa onnistuisi nukkuminen perhepedissä ja ahtauduimme lopulta koko porukalla mökin isoon makuuhuoneeseen. Papu nukkui minun ja äitini välissä leveällä parisängyllä ja Sintti minun puolella sängyn vieressä matkasängyssä. Paitsi ettei kukaan nukkunut. Papu heräsi neljän korvilla ja siitä eteenpäin koko porukka saikin vain pätkittäisiä unia aikaiseksi kunnes nousin ukkeleiden kanssa puoli seitsemän aikaan. Lienee sanomattakin selvää, että kärttyisenä. Taisi olla vähän liian erikoista nukkua kahden aikuisen välissä jos on tottunut nukkumaan yksin. 

Aamupäivällä lähdimme ulos välttääksemme tunteiden kuumenemisen huonosti nukutun yön jälkeen vaikka ihana loppuviikon pakkanen vaihtuikin plussakeliksi ja tihkusateeksi. Kävimme poikien kanssa katsomassa läheisellä pellolla traktorinmunia ja pojat loiskuttelivat kuratamineissaan liukkaissa lätäköissä. Ja minä mietin, että montakohan hammasta sitä huulesta tuleekaan kerralla läpi kun kunnolla vetää lipat. Mutta loiskutelkoon nyt.



Takaisin käpytellessä poikkesimme muutaman askeleen metsän puolelle ja ennätin juuri sanoa, että huvittaisi joskus tutkia lähialueet suppilovahveroiden toivossa. Voila! Koko metsätienvarsi suppiksia pullollaan! Niitä oli tullut esiin sulavien lumien alta ja kohta mättäällä olikin kolme innokasta sienestäjää joista kaksi yritti parhaan kykynsä mukaan mennä turvalleen sienten päälle ja yksi yritti kerätä aarteet talteen ennen kuin pienet kumpparit talloivat sienet vallan käyttökelvottomiksi. Onneksi äiti tuli avuksi vahtimaan pikku apureita.

Herkkusienipasta korotettiin heti suppispastaksi. Onneksi en ostanut lähikaupan ylihintaisia suppilovahveroita vaan päätin säästää ja ottaa herkkusieniä niiden sijaan! Mikä mäihä! Jokin kolmannen asteen yhteys oli varmaankin auki Tampereen suuntaan, sillä kohta suppisten löydyttyä Kummi soitti äidilleni ja kertoi olevansa matkalla mökille, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen ei pitänyt ennättää tänä viikonloppuna mukaan. Kohta mökillä jengi olikin tuplaantunut, sillä Kummin völjyssä tulivat myös hänen poikansa ja veljensä. Hurraa!




Iltapäivä kului saunan vesijohtoa saunottaessa (eli sulattaessa), nuotiota viritellen ja lasten kanssa pullaa leipoen. Se oli ohjelmanumero jonka keksin loppuviikosta äidin kanssa soitellessa ja pojat olivat siitä innoissaan. Papu pääsi ensimmäisen kerran leipomaan ja se sujuikin suuren innostuksen vallassa, mutta ehkä vielä parempaa oli kaikki se taikinan syöminen. Siinä hommassa Sinttikin kunnostautui erinomaisesti. Päivälliseksi tarjottiin nuotiolla paistettuja makkaroita ja jälkiruuaksi uunituoretta, itseleivottua pullaa - mikä voisi olla sen parempaa?

Lopuksi vielä saunottiin kolmessa erässä: ensin pikkupoikien kera, sitten oli isompien poikien vuoro, ja kun pienimmät oli saateltu unten maille oli vielä äitien vuoro. Sitten se suppilovahvero-pekonipasta ja lasi kuohuviiniä. Ja ehkä muutamat s'more-herkut (paahdettu vaahtokarkki kahden suklaakesin välissä) nuotiolla, sitten olikin hyvä köllähtää vatsan viereen unille. Mutta ei lasten viereen, sillä he saivat nukkua toisessa makuuhuoneessa kuten aikaisemmillakin kerroilla. Perhepeti ei selkeesti ole meidän juttu.



En tiedä miksi jossain vaiheessa ajattelin, ettei mökille olisi ehkä jaksanut tänä viikonloppua lähteä. Onneksi äiti houkutteli lähtemään, ei mökkisaunaa ja hyvää seuraa metsän keskellä voita kyllä kovinkaan moni asia.

31. lokakuuta 2017

Hääpäivä: Juhlapaikan viimeistely

Hääräilimme juhlapaikallamme Einon pirtillä valehtelematta koko perjantaipäivän, joten suurimmaksi osaksi juhlatilat olivat tikissä lauantaina kun saavuimme Tommin kanssa apujoukkoinemme paikalle. Isäni ja veljeni olivat yöpyneet pirtillä, samoin amerikkalaiset vieraamme, joten he olivat saaneet viimeisteltyä paljon illalla vielä kesken jääneistä asioista. Lauantaille jäi melkeinpä ainoastaan kukkien asettelu pöytiin sekä herkkubuffan karkkien laittaminen tarjoiluastioihin, niitä kun ei voinut edellisenä iltana vielä laittaa etteivät ne olisi kostuneet pilalle.

Vanhempani toivat tilaamani kukat Seinäjoelta AR Kukasta floristilta jolta olemme tilanneet jo vuosikaudet perhejuhliemme kukka-asetelmat. Olin ajatellut hankkia pöytiin ruusut ja neilikat K-ketjun kaupoista, mutta päätin säästää itseäni ja tukea yrittäjää tilaamalla kaikki kukat suoraan kukkakaupasta. Lopulta juhlatiloihin käytettävien kukkien tilauksessa oli 40 punaista ruusua, 20 valkoista neilikkaa ja iso puska eukalyptuksen oksia. Myös hääkimppuni oli AR Kukan kädenjälkeä, siitä lisää myöhemmin. Lisäksi molemmille bestmaneille oli vieheet, samoin meidän pikkupojille omat miniatyyriversiot. Esittelen nekin toisessa postauksessa.



Käytimme osaan pöydistä FB-kirppikseltä ostamiani Knoppa-lakanoita, sillä vuokrasopimusta tehdessämme pirtillä ei vielä ollut käytäntönä käyttää pelkästään talon omia pöytäliinoja. (Nykyään pirtillä saa käyttää ainoastaan pirtin omia vuokrattavia pöytäliinoja.) Jouduimme tosin turvautumaan myös pirtin liinoihin mm. karkkibuffapöydässä, sillä ostamiani lakanoita ei ollutkaan tarpeeksi. Koristeet olin haalinut parin vuoden aikana niin kirppareilta kuin ihan kaupastakin.

Pöydistä löytyi valmiina aterimet ja lasit, kaksipuoleinen kortti jonka toisella puolella luki karkea ohjelmarunko, toisella juhla-aterian menu, Dunin harmaat paperiservetit joiden ympärillä servettirenkaina toimivat niittirannekkeet sekä kiitoslahjat. Jokainen paikka oli nimetty ja pöydät oli merkattu festareiden nimillä. Morsiusparin pöytä oli tietenkin Tuska.



Einon pirtillä on kaksi erillistä tilaa jotka hyödynsimme molemmat. Isossa salissa oli luonnollisestikin juhlapöydät ja siellä tapahtui ruokailu, puheiden pitäminen ja tanssiminen. Olimme mallanneet pöydät niin, että salista löytyi yksi iso, yli kahdenkymmenen hengen pöytä, vasemmalta seinältä neljä 6-7 hengen pöytää ja oikealta seinustalta kuusi 6-7 hengen pöytää. Isossa pöydässä istuimme me, vanhempamme, sisaruksemme perheineen, bestmanit perheineen ja kaasot, sekä amerikkalaiset vieraamme ja paappani. Loppuihin pöytiin yritimme sovittaa ihmisiä jotka tunsivat toisensa entuudestaan tai joilla voisimme edes kuvitella olevan jotain yhteistä puhuttavaa.

Järjestin juhlatilan nurkkaan Puuhanurkan jossa oli lapsille tekemistä. Meillä oli juhlissa kymmenkunta lasta joiden ikäjakauma oli parikuisesta vauvasta neljätoistavuotiaaseen asti (sekä pari teiniä). Puuhelmiaskartelut ja pimeässä neonväreissä hohtavat tikut olivat melko suosittuja ja kun vielä kannoimme autosta poikien matkaleluina toimivat Plaston autot viihtyi nuorempikin juhlaväki melko mukavasti juhlassa, jossa varsinaista ohjelmaa ei oltu järjestetty juuri ollenkaan.



Sivussa olevassa pienemmässä tilassa oli isäni ja veljeni kokoama baari. Isä oli maalannut äitini 50-vuotisjuhlista säästetyn baaritiskin harmaalla ja tehnyt ison BAARI -valokyltin toiveideni mukaan seinäjokisen Mainos Varikko Oy:n yrittäjän Jussi Alasalmen kanssa. Kyltti oli aivan huikea! Tommi oli askarrellut vanerista baarin viinapulloille telineen jonka verhosimme Ikeasta ostetulla verholla. Sivutilasta löytyi myös herkkubuffa sekä jukeboksi jonka isäni oli saanut lainaan tuttunsa kautta. Järjestimme muutaman pöydän istuskelua varten, ja löytyihän sivutilasta myös muutama ohjelmanumerokin joihin palaan hieman myöhemmin. Esittelen myös baarimme ja herkkubuffan sisällön omassa postauksessaan. Odottakaapa vain!

Eteiseen järjestimme lahjapöydän sekä vieraskirjan kirjoituspisteen. Koristelimme nurkkauksen festarikuvilla vuosien varrelta ja niitä saimmekin teippailla seinään lauantaina uudestaan, sillä tarrat irtoilivat yön aikana kosteuden vuoksi seinästä. Vessaan kokosimme ne kuuluisat vessakorit, kahden ulko-oven pieleen laitoimme korillisen valkoisia fleecevilttejä, ja takapihalle järjestelimme pihapelejä. Pirtin isäntä oli pystyttänyt juhlatilan etupuolelle katoksen jonka koristelimme, takapihalle nousi perjantaina vanhempieni mukanaan tuoma vastaavanlainen katos.



Lopulta lauantaille ei sinänsä jäänyt hirveän paljon tekemistä, sillä olimme olleet perjantaina niin tehokkaita. Kun vihkimiseen alkoi olla enää noin puolitoista tuntia aikaa minä hiippailin kaasojeni kanssa Einon pirttiin valmistautumaan hääpuvun pukemiseen. Tommi puolestaan vetäytyi hääsviittiimme viljasiiloon odottelemaan kuvaajiamme Vieruloita, jotka olivat tiukasti kieltäneet pukemasta mitään ennen kuin he olisivat paikalla. Vieraita alkoi valua paikalle ja minä kurkistelin ikkunasta vaihtelevaa säätä miettien saisimmeko vihkimisen järjestettyä alkuperäisen suunnitelman mukaan ulkona.

Kaikki kuvat: Vierula Photography.

Kaikki hääpäivään liittyvät postaukset löytyy täältä.